Pitkä aika taas päivityksistä...

Minulla on ollut näyttelyitä kohtaan koko vuoden suurta vastentahtoisuutta ja niin näyttää aika monella muullakin olleen. Minun mielestäni näyttelyiden osallistujamäärät bordercollieissa ovat olleet selvästi alenemaan päin. Mistäköhän johtuu... 

Ollaan me kuitenkin kahdessa näyttelyssä käyty. Rakkaan ystäväni Pian kanssa lähdettiin oikein ulkomaille, eli Ruotsiin elokuun alussa Stoxa International -näyttelyyn Märstaan. Mukana minun koirista vain Runo ja Pialla Flynn (Korsakov's Footsteps In The Dark) ja löwchenpoika Stig-Göran. Bordercolliet lauantaina ja tuomarina ruotsalainen Dan Ericksson. Tuomari olisi toivonut Runolle toisenlaisia korvia :) Runo oli PN2 ja sai vara-Cacibin. Voiton vei kaunis ruotsalainen narttu, jonka voitimme viime vuonna Eckerössä. Ihan ansaitusti se tyttö voitti, oli kehittynyt hienosti vuoden aikana. Runon esiintymiseen olen tyytyväinen ja jopa esitin sen itse. Pian Flynn oli paras uros sileällä ERI:llä. Harmi ettei SA:ta herunut Flynnille, olisi sen ja CACIBin ansainnut. Koira oli kuitenkin liian suuri tuomarin makuun...CACIBia haettiin koska Ruotsissa ei saa bortsut osallistua kansallisiin näyttelyihin ja SERTiä ottaa vastaan, jollei niillä ole tulosta korkeimmasta paimennusluokasta. Ihme sääntö! Jälkeenpäin on muuten hyvä olla viisas... Tiitusta olisi tämä tuomari varmaan tykännyt :)

Näyttelypaikka oli iiiiiso ulkoilma-alue, jossa oli tilaa liikkua ja nauttia kauniista päivästä. Alue oli suoraan Arlandan lentokentän laskeutumistunnelin alla ja isoja lentokoneita meni yli noin 5 minuutin välein. Yövyimme Märstassa pienessä hotellissa, nimeltä Villa Kloster ja se oli kyllä TOSI suuri pettymys. Huone oli törkeän pieni ja ikkunoita oli kaksi katon rajassa eikä ilmastointia. Alunperin olivat vielä laittaneet meidät huoneeseen, missä oli 120 cm leveä parivuode (olin siis varannut erilliset vuoteet) Onneksi sentään saimme vaihdettua huonetta. Ja kun oli helle, niin senhän tiesi että koirat kärsivät ja niin omistajatkin. Onneksi Märstasta löytyi kaunis puisto, jossa ulkoilimme ja otimme paljon kuvia. 

Reissukoirat 

Flynn%20ja%20Runo%20Ruotsi%204.8.2018.jp

Stigu%204.8.2018.jpg

 

Sunnuntaina olivat vuorossa leijonat ja siinä sitten Stig-Göran (Gwaihir's Darth Lion) pesi kaikki kilpakumppaninsa ja oli PU1 ROP, CACIB ja Ruotsin SERT. Stigusta tulikin mm.  Ruotsin valio tällä reissulla. Onneksi edes Stigulle tuli se tulos mitä lähdettiin hakemaan.

Putiikeista tuli ostettua uutta näyttelyhihnaa ja muutakin kivaa. Hinnat olivat yleisesti ottaen halvempia kuin Suomessa.

Lähtöhetkellä näyttelyalueelta kävikin tuuri, sillä juuri kun oli saatu auto pakattua, koirat  ja molemmat ihmiset autoon, niin taivas repesi ja vettä tuli enemmän kuin ikinä olen nähnyt.

Kaikki kolme koiraa käyttäytyivät koko matkan ajan todella hyvin ahtaudesta huolimatta ja saivat laivalla ansaittua huomiota hyvällä käytöksellään.

Hyvää ruokaa ja hyvä seura!! Oli kiva reissu kaiken kaikkiaan. Kiitos Pia kun houkuttelit mukaan , ehkä uskaltaudun uudelleenkin.

Toinen näyttely, mihin osallistuimme oli bordercollieiden erikoisnäyttely Riihimäellä elokuun lopulla. Ilmoitin kaikki tytöt, koska tuomarina oli britti Marion Jones nartuilla. Narttuja 70 joista 26 avoimessa luokassa, jossa minun koirista ja kasvateista Lara, Tiitu ja Runo. Vanilla esiintyi karvattomana valioluokassa ja Wia veteraaneissa.

Outo tuomari! Hänelle tuntui merkitsevät pääasiassa se nousiko koiran häntä! Tosi hyviä koiria lensi ulos H:lla jos häntä nousi vähääkään. ERI oli tosi tiukassa. Saankin siis olla tyytyväinen siitä, että sekä Runo (Pian esittämänä) että Tiitu saivat ERIn. Molemmat esiintyivät hienosti. Tiitu sijoittui luokassa AVK3 ilman SA:ta ja Runo oli "AVK5" koska jatkoon otettiin vain viisi narttua. Laralle ikäväkseni H, jota se ei todellakaan olisi ansainnut. Vanillalle ERI ja VAK3 isossa valioluokassa. Wialle EH Pian esittämänä.

Laran tulos tarkoitti sitä, etten saanut kasvattajaluokkaa esitettyä. Ja kun unohdin kokonaan jälkeläisluokan, niin päästin Sipiset lähtemään ennen sitä. Oma moka.

Tiitu sitten voitti näistä epävirallisista luokista "paras muun värinen kuin mustavalkoinen" luokan ja tuomareiden sanat lämmittivät. Pitivät Tiitun väriä todella upeana. Valintaan osallistuivat molemmat tuomarit. Ihan höpö höpö kilpailu, mutta kyllä sen voitto silti meille kelpasi.

Tiitu%20erkkari%202018.jpg

Tosi mukavaa oli se, että kaukaa Kemistä oli paikalle tullut myös RW-pentueen isä Robin (Moptopia's Head Over Heels) ja omistajansa Sanna. Ihan yhtä ihana se Robin oli kuin ennenkin. Ja näkivätpä sekä Sipiset että Terhi koiriensa isän ensi kertaa. Kuvat tosin jäivät ottamatta.

Bonuksena paikalla oli myös Englannista saakka tullut Littlethorn kasvattaja Robert Tunnicliff, joka tulikin jututtamaan meitä ja etenkin Vanillaa. Muisti koiran messarista :) Kävin hänen kanssaan mielenkiintoisen keskustelun. Äärettömän ystävällinen herrasmies. Ja kertoi, ettei ollut ihan samaa mieltä narttujen tuomarin kanssa parhaista koirista. No kullakin tuomareista on oma makunsa, mitäpä siitä valittamaan.

Kiva päivä. Kiitos Sipiset kun tulitte ja samoin Elena. Ja Terhi vaikka Terhin koiria ei näyttelyyn oltu ilmoitettukaan. Kiitos Pialle kun tulit, vaikka omia koiria et ilmonnutkaan. Suri oli mukana ja pääsi kehään höntsäilemään.

Walla, Suri ja Wia, mamma ja veteraanityttärensä. Kiitos kuvasta Sofia H.

IMG_9008%20%282%29%20%281%29.jpg

Eckerön näyttelyyn en lähtenyt tänä vuonna, kun teetin tytön autoon varsin suuren remontin.

Treenit sujuvat Runon ja Tiitun kanssa tosi hyvin ja molemmat olisivat kohtalaisen valmiita kisaamaan tokossa. Katsotaan ensi vuoden puolella.

Lisäksi pitkin vuotta olen pohtinut, vääntänyt ja kääntänyt asioita omassa päässä ja ystävien kanssa, jutellut asiantuntijoiden kanssa ja tullut siihen tulokseen, että ehkä meillä sittenkin on keväällä 2019 pentue toiveissa. Suunnitelmat ja suulliset sopimukset on alustavasti tehty, mutta niistä tarkemmin myöhemmin :)

Joo ja olisin saanut jäädä eläkkeelle 1.8.2018, mutta päätin jatkaa....