Pahuksen kone... Kirjoitin äsken pitkän tarinan ja jollain konstilla onnistuin kadottamaan sen bittiavaruuteen..
Eilen oli hyvä päivä! Marika oli ilmoittanut Ankin kahdelle Saviojan tuomaroimalle mini2-radalle KKK:n kisoihin. Menin paikalle klo 14 aikaan ja Marika oli odottelemassa. Anki joka normaalisti osaa käyttäytyä, meni ihan atomeiksi Marikan nähdessään. Se huusi, se kiljui se riuhtoi remmissä... Olin ihan äimänä sen käytöksestä. Marika otti muutaman verryttelyesteen, lähinnä puomin ja kepit. Totesin Marikalle että onneksi se en ole minä, joka tuon kauhukakaran kanssa radalle joudun. Marikan mielestä oli vain hyvä kun Anki niin täpinöissään oli.
Pari lähti viidentenä. Mitä tekee Anki... se karkasi lähdöstä! Sitä se ei ole tehnyt ikinä aiemmin. Onneksi Marikalla oli silmät selässä ja sai rytmistä kiinni. Loppurata sujui vauhdilla ja virheettä, mitä nyt keínusta meinasi tulla lentokeinu 
ja kepeillä oli murtosasekunnin epäröinti. Lopputulos nolla reilusti alle ihanneajan ja sijoitus 2/13 ja SERT. UPEAA Marika ja kiitos vielä kerran siitä että olet pikkumustan kisakaveriksesi huolinut! Radasta tulee myös video tänne kunhan ehtii.
Kuvaaja Laura Jaakola AST. Kiitos Laura!!!
Toisella radalla juoksivat sitten nollakoirakkona ja huomasi että puhti oli ohjaajalta poissa jännityksen laukeamisen takia. Iso virstanpylväs on nyt ohitettu! Nyt sitten keskitytään lisävauhtiin ja niiden sekuntien poisottamiseen.
Seuraavalla kerralla sitten valjaat mukaan. Oli pakko ottaa typy välillä syliin, kun pelkäsin sen kuristuvan Marikan perään pyrkiessään. Aika laaja skaala cavakirkumisia kuultiin hallin sisällä ja saimme välillä ei niin kivoja silmäyksiä ihmisiltä 
Lauantai oli myös kiva päivä. Pia oli järjestänyt taas Wian sisaruksille agitreenit. Paikalla oli Lilli/Ulla ja Kuopion poika Luca Katin kanssa. Lucahan on jo aloittanut kisauran. Alunperin kouluttajana piti olla Anu Niemi, mutta ikävien yhteensattumien vuoksi Pia joutui lennosta kouluttamaan. Ja hyvät treenit pitikin ! Kiitos Pia jälleen kerran vaivannäöstä.
Mä olin niin ylpeä Wiasta! Olin jo ennen treenejä päättänyt olla itse rauhallinen. Tämä taktiikka toimi ja rimojen roiskimista ja huutoa ei ollut lähellekään yhtä paljon kuin aiemmin. Tuli siis todistettua jo aiemmin tiedossa ollut asia.. Minä itse lietson koiran kiihkeyttä omalla käytökselläni.
Treeneistä vielä Pian luo iltapalalle ja turisemaan mukavia. Anteeksi Petteri se lievä urheilunhaju...
Tämän viikonlopun aikana olen joutunut miettimään paljon elämän mielekkyyttä ja lähinnä työn osuutta siihen. Onneksi nämä koirat saavat ajatukset totaalisesti pois ikävämmistä asioista.
