Soitin ja varmistin... Paperit olivat vihdoin viimein löytäneet tiensä Kennelliittoon. Tiedot tulevat maaliskuun Koiramme-lehteen, josta lähtee valitusaika. Hyvässä lykyssä anomus lähteen FCI:hin huhtikuun alussa ja MIKÄLI siellä ei ole ruuhkaa, niin on olemassa mahdollisuus, että nimi ehtii ennen kesäkuuta mulle. Peukut pystyyn....

Ankin juoksuja ei vielä näy eikä kuulu. Tällä hetkellä jopa pikkuisen toivon tuon kennelnimiasian takia, että ne parilla viikolla viivästyisivät. Muutoin kaikki asiat ovat kohdallaan ja jopa typyn rokotukset on uusittu. Agilityharkoissa ei enää käydä, vaan antaa elimistön levätä kunnolla. Painoa on tällä hetkellä 6.9 kg, joka on varsin sopiva näin pienelle cavalle, ei laiha ei lihava. Anki on siirtynyt kokonaan syömään Biomill Adult Mini -ruokaa, joka on tosi korkealaatuinen sveitsiläinen ruoka. Pennutkin tulevat saamaan samaa merkkiä aikanaan. Tähän ruokaan voit tutustua paremmin sivustolla www.milbrandt.fi.

Tokotreenit Wimpulan kanssa on sujuneet hyvin ja olenkin katsellut tulevia avoimen luokan kisoja sillä silmällä. Treenikertojen määrässä voisin tosin parantaa huimasti :)  Noutokapulan luovutus tuottaa hieman harmaita hiuksia. Wia tuppaa sylkemään kapulan suustaan heti, kun käsiäni lähemmäs kapulaa vien. Itse nouto on kuosissa. Jännää sinänsä tämä ongelma, kun Taikan tai Nekun kanssa vastaavaa ei ole ollut tässä suhteessa (Noh..nehän on noutajia). Pakottamista en halua Wian kanssa tehdä, joten namikuppitreenillä mennään hissukseen eteenpäin. Luoksetulon pysäytys on SUURI ilonaihe. Miten koira voikaan pysähtyä täydestä vauhdista kuin seinään. Ehkä se on tuo bordercollien rakenne, joka sen mahdollistaa..

Taikan ja Nekun osalta ei mitään uutta raportoitavaa :)