Oli tarkoitus olla vapaa viikonloppu koiratouhuista. Mutta päätin sitten siihenkin kehittää lisäohjelmaa...

Perjantai-iltana suuntasin suoraan töistä kohti Lohjaa ja Marikan kotia. Marikalla kun on kotipihallaan oma agilitykenttä  Treenailtiin siinä sekä Wialla että Ankilla. Sain todella paljon hyviä neuvoja Marikalta Wiun suhteen, etenkin kontakteista. Kiitos Marika kivasta illasta!

En ole vuosikausiin enää käynyt tollereiden erikoisnäyttelyssä syystä, että A. Omat koirat eivät näyttelykoiria B. ko rotua mulle ei suurella todennäköisyydellä enää tule. Olin kuitenkin hyvin voimallisesti mukana Novascotian noutajat RY:n toiminnassa ennenmuinoin ja sieltä tuli todella paljon mukavia tuttavuuksia. Koska Nekun emän Helmin omistaja Satu oli matkalla Nummelasta lauantaina Saloon näyttelyyn, sain luvan lyöttäytyä kimppaan. Mukana oli myös Helmi 12-v, Nekun emä, joka edelleen on yksi ihanimmista ko. rodun edustajista mitä tiedän. Helmi ei ole vanhentunut vähääkään, se on aina yhtä pentumainen ja "helmimäinen" kuin ennenkin. Helmi palkittiin näyttelyn vanhimpana koirana ja sai se laatuarvostelusta myös ERIn. Paljon tuli nähtyä tuttuja ja näyttelyn seuraaminen meinasi jäädä toiselle sijalle kaiken sen juttelun ja höpötyksen keskellä. Aurinko paistoi ja oli helle taas pitkästä aikaa. Erityiset kiitokset Sadulle matka/juttuseurasta. Nähdään taas, viimeistään Nekun ja sisarustensa täyttäessä 10 v.

ROPiksi valittiin oikeutetusti hurjaa menestystä näytelmissä (tollerimittakaavassa katsottuna) Suomessa ja maailmalla niittänyt RAMON, eli Fireheart Kid Sundance. Tällä koiralla mm. kaksi perättäistä maailmanvoittaja -titteliä. Se on todella upea koira! Onnea omistaja Saijalle roppakaupalla!!!

Se mikä herätti hieman haikeutta, oli se tosiasia, että ne kaikki Nekun ja Taikan "kilpakumppanit" ovat jo veteraani-iässä. Osa ei enää ole elossakaan. Pisti miettimään, että kuinkakohan kauan nuo minun karvaiset, Nekku ja Taika, vielä saavat täällä elellä  Toivottavasti kuitenkin vielä pitkään.

Ja sitten hieman negatiivisempaan asiaan.  Huhujen mukaan jostain kumman syystä jotkut ihmiset ovat pahoittaneet mieltään blogini sisällöstä, siitä mitä siellä on tai mitä siellä ei ole. En mielestäni kuitenkaan ole kirjoituksillani  ketään loukannut. Minulla on hyvin tarkoin selvillä nk. netti-etikettisäännökset, joten olen jättänyt  kirjoittamatta monia, monia itseäni kiukuttaneita ja itseäni loukkanneita tapahtumia, vaikka mieli olisi tehnytkin ladata "täysilaidallinen". Kirjoitan koirieni kuulumisista, saavutuksista ja  kiittelen niitä ihmisiä, jotka oikeasti ovat auttaneet minua koirieni viemisessä eteenpäin ja niiden tulosten saavuttamisessa.

Jos siis jostain syystä pahoitat mielesi kirjoituksistani, on sen estämiseen yksi hemmetin hyvä (ja tehokas) lääke: Älä lue blogiani!