Sunnuntaille olin ilmoittanut Wian Turun KV-näyttelyyn. Olin samalla houkutellut myös Pullin Ninan ilmoittamaan Lakun (Tronic Ibizorr) ja Karkin (Arttulan Lakun Maku) samaan näyttelyyn. Ja koska Nina oli sitä mieltä, että minä olin syyllinen siihen, että hän ja pojat ylipäätään näyttelyyn tulevat, saisin myös esittää ne
Sekä Laku, että Karkki ovat käyneet ehkä kolmessa näyttelyssä ennen tätä. Avuksi piti lähteä vielä vanhemman tyttäreni, mutta edellisen illan bileet tekivät sen, ettei "apu" mukaan lähtenytkään 
.Wian pesin lauantai-iltana ja tavoistani poiketen en laittanut sille yöksi loimea päälle..... Lopussa selviää, mitä tästä oli seurauksena...
Tuomarina oli alankomaalainen Dick Rutten, jolla ei ole yhtään bordercolliearvosteluja Suomessa ainakaan 13 vuoteen. Ihan arpapeliä siis mistä tykkäisi. Bortsuja ilmoitettu 41 kappaletta, joista 25 narttua.
Karkki oli ilmoitettu käyttöluokkaan, joten se ensin kehään. Olin hetken harjoitellut sen kanssa ja todennut, että ei suurempia ongelmia. Luokassa kolme koiraa. Kun lähdin viemään Karkkia, tajusin heti, että "ai tältä tuntuu kun koira osaa esiintyä" Juokseminen oli todella helppoa ja seisottaminenkin onnistui hyvin. Karkki oli kuin vanha tekijä! Hieman etsiskeli Ninaa yleisön joukosta, mutta tätä oli osattu odottaa ja Nina seisoikin hyvin näkösällä. Ilokseni Karkki voitti luokan ja sai ERI SA:n.
Laku
oli ainoa ilmoitettu veteraaniuros. Heti kun vein Lakun kehään, näin, että nyt tuomari kiinnostui tosissaan. "How old is he?" " Eleven years eight months" "REALLY, what an exellent condition". Sitten juostiin ja voi taivas miten hienosti Laku eteni. Ja kun tuli seisotuksen vuoro, sanoin "seiso" ja se seisoi kuin tatti paikallaan. Sain ihan rauhassa myös käsin siirtää jalkoja ja Laku ei ollut moksiskaan. No sieltähän ERI SA tuli.Ja sitten paras uros -kisa. Päätin, että esitän Lakun, koska se oli jo minulla valmiiksi. Joku Ninan kaveri esitti Karkkia. Jos olisi ollut mahdollista, niin olisin myös Karkin halunnut esittää. Uroksia oli niin paljon, ettei juoksusta pienessä kehässä tahtonut tulla mitään. Sitten pysähdyttiin, tuomari arpoi jonkin aikaa. Sitten osoitti Cian Cheroa paikalle 1. Hetken ehdin siinä ajatella, että no toisiin ajatuksiin tuomari sittenkin tuli. Sitten tuomari kävelee kohti minua ja osoittaa paikkaa 2.
Laku siis PU2, SERT. Tämä oli Lakun ensimmäinen SERT ja vielä KV-näyttelystä. Vara Cacibiahan se ei saanut vastaanottaa, kun veteraaniluokassa oli. Oli kyllä ihan mahtava tunne!!!
Karkki valitettavasti löi lekkeriksi PU-kehässä joten se ei sijoittunut.
Sitten Wia..... PUUH!!!! Nämä sisähallinäyttelyt eivät sille kyllä sovi! Se ei pidä siitä metelistä ja hektisyydestä. Kierrokset nousivat taivaisiin vaikka häkissä suurimman osan ajasta olikin. Ravista ei tullut yhtään mitään, se kiskoi ja sinkoili. Seisottaminenkin epäonnistui lähes täysin ja koira oli koko ajan sen näköinen, että ÄKKIÄÄKKIÄPOISTÄÄLTÄ. Jälleen kerran muistin, miksi en näyttelyistä tykkää, vaikka poikien kanssa olin onnistunutkin. EH napsahti ja tietenkin ulos loppukilpailuista. Arvostelua en nyt muista ihan tarkkaan, mutta sen muistan että siellä luki "Goose rump"
Ihan hetken mietin mitä tämä tarkoittaa... Sitten katsoin koiraani tarkemmin... Koska olin sen loimen unohtanut pois edelliseltä yöltä, oli Wian turkki täysin pystyssä sekä lanteilta että selän päältä pepun kohdalta. Takaa päin katsottaessa koiran takamus oikeasti näytti Goose rumpilta eli vapaasti suomennettuna hanhen perseeltä 
Hyvä minä!!! Juu ja tämän jälkeen ei sisänäyttelyihin mennä.Sitäkin suurempi ilo oli sitten se, että täysin karvaton ELLI (siis Elliksi karvaton, Wian sisko) oli sitäkin enemmän tuomarin mieleen ja oli lopulta AVO ERI AVK1 SA, SERT CACIB ja VSP. Täysi potti Mialle ja Ellille! Tuli siinä hieman hihkuttua onnesta! Valtavasti onnea tätäkin kautta. Vielä viime tiistaina arvottiin yhdessä, kannattaako Elliä viedä lainkaan kehään. Hyvä kun Mia vei!!! Ellin liikehtimistä on ILO katsoa. Voi kun Wia j-o-s-k-u-s oppisi saman. Kun Elli saa seuraavan SERTin, saa se samalla "muutaman" maan valion arvon ja tulee myös CIB:ksi. UPEAA!
Lopulta tuli ROP-veteraanikehä... Sanoin jo ennen kehää Ninalle, että tässä on sulla toivottavasti ROP-veteraani :) Ja niinhän se oli! Valinnan jälkeen juteltiin vielä tuomarin kanssa ja hän edelleen kehui maasta taivaisiin Lakun. Pakko oli kehaista, että koiran kolmas näyttely ja vielä maailmanmestarikin se pelastuskoirapuolella on
Kysyin kehän jälkeen Ninalta, haluaako hän lähteä jo kotiin? Näyttelytoimikunta olisi varmaan luvan antanut näin iäkkäälle koiralle. Nina, joka ei ole YHTÄÄN näyttelyihminen, sanoi, että otetaan kaikki irti mitä tällä rahalla saa :) Eli lopulta minä sain vielä kunnian juosta isossa kehässä BIS-veteraanikisassa. Vaikka heti kokoomakehässä näin että australialaistuomaria ei olisi vähempää voinut bordercollie kiinnostaa, oli se kuitenkin aika makea tunne päästä juoksemaan sinne kirkkaisiin valoihin isoon kehään. Ikinä ennen en itse ollut sitä päässyt kokemaan. Laku esiintyi kyllä hienosti vaikka selkeää väsymystä papparaisessa jo näkyi.
Kotiin päästiin lähtemään siinä klo 17.30 aikoihin. Tuli siis pidempi päivä kuin oletin, mutta ei haittaa. Oli kivaa! Kiitos Nina! Ja onnittelut myös Lakun kasvattajalle Pirjolle!
