Eipä ole kuukauteen tullut blogia päivitettyä. No ei tässä kyllä mitään ihmeellisyyksiä ole tapahtunutkaan. Jos nyt ei lueta sitä ihmeellisyydeksi, että vanhempi tytär muutti kotoa omilleen Helsingin puolelle asumaan ja Taika seurasi perässä. No, Taika on nyt kyläilemässä taas, kun tyttärellä oli omia menoja. Tuntui tosi oudolta saada Taika takaisin laumaan ja kyllä koiratkin olivat ihmeissään. Tytön muuton takia myös koti on kokenut muutoksia erinäisten tilajärjestelyjen takia.

Wian kanssa olen treenannut säännöllisesti sekä tokoa että agia. Talvitreenit ovat alkaneet agin osalta ja olen Saviojan Annen ryhmässä. Tykkään kyllä kouluttajasta tosi paljon. Suoknuutin koulutukseenkin olen menossa. Harmia tuottaa edelleen vasen polvi, joka tuppaa pettämään juostessa alta. Varaa ei 700 € polvitukeen ole, joten yritän vain välttää kovia käännöksiä. Käytiin myös Alatalon Vapun hyppytunnilla ja niitä treenejä on nyt sitten yritetty tehdä. Ehkä joku päivä Wia keskittyy hyppäämiseen, eikä ryysää päätöntä vauhtia eteenpäin. Tokossa työn alla ovat kaukokäskyt. Että mä inhoan sitä liikettä! Jostain syystä en sitä osaa opettaa koiralle kunnolla. Asennon vaihdot koira osaa, mutta tulee eteenpäin ilman edessä olevaa estettä. Ja en saa sitä tajuamaan.. KÄÄK! Nyt vaan peruutellaan ja peruutellaan harkoissa.

Anki on treenannut muutaman kerran Marikan kanssa ja edistystä on tapahtunut. Ankillehan kävi niin, että kun vauhti lisääntyi osaavan ohjaajan myötä, niin seurauksena kontakteilla tuli roiskimista. Ensi viikonloppuna kokeillaan sitä viimeistä nousunollaa ja sertiä. Voi kun onnistuisi! Anki yhdistää nyt Marikan hyvin agilityyn ja sitä myöten meinaa revetä nahoistaan aina kun Marikan näkee. Haukkuminen on tosin sitä myöten tullut myös kotiin, varsinkin uloslähtötilanteissa. Raivostuttavaa

Iloisia uutisia on tullut Wian siskojen osalta. Walla on saanut TK1 koularin ja Ellillekin tullut pari AVO1-tulosta. Hienoa! Ja onnittelut Sofialle ja Mialle!