Tiitu on osoittautunut aika oppivaiseksi tenavaksi :)

Opetin sille sivulle tuloa ruokakupin kanssa ja neiti oppi todella nopeasti. Nyt se tarjoaa sivulletuloa joka kerta kun ruokakupin nostan maasta hakeakseni siihen ruokaa. Myös kontakti pitää siihen saakka, kunnes luvan ruoalle annan ;) Nyt olen lisännyt tähän myös seuraamisen, eli vessasta (missä meidän koirien ruoat on) pitää myös seurata keittiöön tiiviisti.

Maahanmenoharjoituksia on myös tehty ja nyt neiti tipahtaa suorilta jaloiltaan maahan. No ei ehkä ihan aina ensimmäisellä käskyllä mutta kuitenkin.

Eilen päätin opettaa sille targetin. Kun se käy nuuhkaisemassa targettia, niin *naks*- kehu - palkka. Meniköhän siihen 5 minuuttia, kun se tajusi homman juonen. Ihan sama missä targetti oli :) Targettiahan käytän tulevaisuudessa mm. ruudun opettamisessa.

Hyvin on neiti myös sisäistänyt ulkoa sisälle tulemisen säännöt. Eli meillä kaikki koirat istuvat ja odottavat lupaa mennä sisälle. Välillä ne pääsevät yhtä aikaa, välillä yksi kerrallaan. Välillä odotellaan pidempään, välillä lyhyemmän aikaa.

Luoksetulokin toimii nyt myös ulkona. Enää minun ei tarvitse huhuilla ja jallittaa Tiitua. Kun pyydän, se tulee ja antaa laittaa hihnan kiinni. Tämä lähti toimimaan, kun otin HK:n lihapullat avuksi :) Kutsun neitiä paljon lenkillä ja palkkaan herkulla, jonka jälkeen vapautan. En siis joka kerta ota kiinni, kun kutsun.

Seuraavana on vuorossa esineen palautus käteen.

Onneksi on namiahne koira. Palkkautuu se myös lelulla hyvin. Ihana pentu! Ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että sain juuri sitä, mitä halusinkin.

Wia sitten kuitenkin päätti pudottaa turkkinsa totaalisesti. Tällä hetkellä se näyttää eläinsuojelutapaukselta :) Viitasen Minna tokaisi, että se näyttää myös käyttölinjaiselta :) Tässä sen näkee, että siellä turkin sisällä on oikeasti hoikka ja sporttinen koira. Moni kun kuvittelee, että isommalla turkilla oleva koira on lihava. Ja myös että iso turkki vie pois sen älyn :) Toivottavasti turkki tulee takaisin. Kalenteriin on merkitty pari näyttelyä, joista toiseen olen sen jo ilmoittanut..

Wian kanssa on myös tokotreenit aloitettu. Ja intoa on vaikka muille jakaa. Aika hyvin sillä on muistissa EVL:n liikkeet, tosin kokonaisia liikkeitä en ole ottanut, osia vaan. Esimerkkinä merkki: Tämähän oli liike jossa sain harmaita hiuksia, kun en meinannut saada Wiaa tajuamaan, että haluan sen seisovan merkin takana kohtisuoraan minua päin. Tapeltiinkohan me tämän kanssa noin puoli vuotta. Nyt heitin sen kylmiltään merkille ja sinnehän se napsahti ihan oikeaan asentoon ja paikkaan :) Seuraamista treenataan nyt kontaktitreenien kautta. Perusasennossa Wiaa häiritään apuohjaajan taholta. Wia saa palkan, mikäli ei hellitä katsettaan minusta. Tiukkaa tekee rouvalle, mutta pikkuhiljaa.... Ruutuun otan nyt myös eri taktiikan. Haluan, että koira ennen merkiltä ruutuun lähtöä etsii katseellaan sen ruudun ja vasta sitten sinkoaa matkaan. Nythän Wia tykittää vaan täysiä käteni osoittamaan suuntaan, eikä juurikaan merkkaa ruutua, mikäli se ei ihan kohdalle osu :) Olin ilmoittanut Wian myös ensi viikonlopun tokokisaan, mutta päätin, etten menekään. Olisi sille epäreilua, kun tauko on ollut treeneissä niin pitkä. PS. Agilityharjoitukset alkavat Katjan kanssa tällä viikolla :)

Anki on aiheuttanut hieman huolta. Anki saattaa kiljaista kivusta välillä, vaikkei mitään ulkoista syytä siihen ole (syringo todennäköinen syy). Eräänä päivänä se sai myös massiivisen kipukrampin säikähdettyään kovasti, tämä laukesi Tramalilla. Nekun kuoleman jälkeen se on myös ollut jotenkin vaisu :( Näinköhän se kaipaa kaveriaan, Nekkuhan antoi sen nukkua kiinni itsessään, vaikkei siitä niin pitänytkään. Wia ei tykkää jos Anki tulee lähelle, siirtyy pois ja Tiitu nyt on oma lukunsa. Anki on lenkeilläkin aika vaisu. Kuurous on varmaan osasyy siihen, ei pikkukoira uskalla enää kovin kauas mennä. Ruoka edelleen maistuu ja sormia saa varoa, kun makupaloja antaa :) Katsellaan ja annetaan kipulääkettä tarvittaessa. Mihinkään massiivisiin lääkekuureihin en toki ala, en Ankin enkä minkään muunkaan koiran kanssa

Nekku on ollut nyt poissa kuukauden :( Olen edelleen sitä mieltä, että päätökseni oli oikea. Haikeaa on vieläkin, mutta rehellisyyden nimissä meillä on ollut melkolailla helpompaa tämä arkielämä ilman sitä. Lähinnä siksi, ettei tarvitse varoa mitään muiden koirien osalta ja lenkit ovat taas nautintoa. Nekulla tulee olemaan kuitenkin aina pieni lokero minun sydämessä <3

Juu ja Vappu tuli ja meni :) Mitenkäs sitä koiraihminen Vappua muuten juhlisi kuin työskentelemällä agilitykisoissa klo 7.30 - 18. Ja tänä aamuna muuten satoi räntää lapionkokoisilla roiskeilla.