Ihana!!! Se on se mitä ensimmäiseksi tulee mieleen Viksu-pojasta! Viksu tuli siis lauantaina mulle hoitoon muutamaksi päiväksi. Ensimmäisenä iltana poika hieman itkeskeli isäntänsä perään, mutta sopeutui sitten laumaan todella hyvin. Se on mahdoton pusukone ja hellyyspakkaus. Rapsuttaa saisi vaikka koko ajan. Kaksi kertaa se yritti karata mun etupihalta, mutta uskoi kun sain verekseltään kiinni. Sittemmin ei yrityksiä ole ollut. Viksu on maalaispoikana päässyt tutustumaan myös suuren kaupungin melskeeseen, olemme käyneet jo kahdesti Rajasaaressa. Olihan se aluksi hieman kummissaan koiramäärästä, mutta hienosti sopeutui juoksemiseen. Meidän tytöthän rakastaa ko. paikkaa.

Tänä iltana oltiin sitten treeneissä, tosin Viksulle en alkanut mitään opettaa, mitä nyt leikin sen kanssa. Judinin Jonna otti muutaman kuvan komistuksesta. On se hieno ja tuo pääkoppa sisällöltään on se mitä arvostan eniten. Siitä huokuu tyyneys ja kiltteys.

Tiitun ja Wian treenit meni niin hyvin, että olen ihan ylpeä :) Kiitos Jonna!!