Ihan ei pintavaurioilla onnettomuudesta selvitty :( Perjantain magneettikuvauksessa selvisi, että vasemman polven eturistiside on poikki, takaristiside kiskaissut distaalisesta kiinnityskohdastaan luunkappaleen koholle. Sivusiteet kunnossa. Polvessa lisäksi rajusti nestettä. Ortopedi joutui minulle muutamaan otteeseen sanomaan, että kyseessä on vakava polvivamma. Itse kun ihmettelin sitä, että kipua ei juurikaan ole ja kävelykin sujuu hitaasti.

Hoitona seuraavat 6 viikkoa PCL-ortoosi ja suuri toivomus on että takaristisiteen kiinnityskohdan luunpalanen luutuu uudestaan kiinni. Jos ei luudu, on edessä leikkaus. Eturistisidettä ei kuulemma korjata jos takaristiside kuntoutuu. Tässä tullaan siihen tosiasiaan, että ikäni on liian korkea jotta lääkärit vakavasti siihen suhtautuisivat. Mitäs se klenkkapolvi näin vanhalla haittaa :( Ihan turha oli selittää että tarttis vielä juosta agilitykentällä...

Sairaslomaa en ottanut kuin viikon. Olisin saanut kuusi :) Katson kuinka jalka kestää työt, jos ei kestä, riittää soitto ortopedille.

Ortoosi on melkoinen häkkyrä ja kovin hinnakas myös. Olen kyllä äärimmäisen helpottunut, että otin matkavakuutuksen, vaikka sitä hetken arvoinkin.

Eikä ne huonot uutiset tähän päättyneet. RW-pentueen Ässä on kärsinyt vatsavaivoista aika pitkään. Alle vuoden vanhana sillä todettiin lois-tartunta, joka saatiin pitkällä lääkekuurilla kuntoon. Sen jälkeen Ässän maha ei ole kestänyt juuri mitään ruokia, toki hypo-allergeenista ruokaa kyllä. Itse olin hyvin paljon sitä mieltä, että koira on stressaantunut vauvan syntymästä, asunnon vaihdosta, rankasta treenaamisesta ym sellaisesta. Välillä olin aika ankarakin Siniä kohtaan ja vaadin koiran elämän rauhoittamista. Sini rauhoittikin paljon, mutta ei se auttanut. Sini tutkitutti Ässää melko paljon ja lopulta koiran suolistosta otettiin koepalat. Ne sitten paljastivat todellisen syyn, eli Ässällä on IBD (Inflammatory bowel disease) Kyseinen sairaus on autoimmuunisairaus, joka ainakin jollakin tasolla on kiinni perimästä. Alttius siis periytyy ja monesti ilmiasuun tulo vaatii ulkoisen ärsykkeen. Se on Ässän tapauksessa saattanut olla juurikin se syklosporidia-loistartunta. Tässä pari linkkiä ko sairauteen.

http://www.elainlaakariin.fi/koiran-tulehduksellinen-suolistosairaus/

 http://petsci.co.uk/…/canine-inflammatory-bowel-disease-is…/

Esiintyykö tätä Suomessa? Tein taannoin tämän kysymyksen bordercolliekasvattajille facebookissa. Vastauksena lähes täysi hiljaisuus :) Kysyn kuitenkin uudelleen... kuinka moni nk. herkkävatsaisista bordercollieista itse asiassa sairastaa tätä sairautta? Tuon brittitutkimuksen mukaanhan se saattaisi olla varsin yleinen. Se on varsin vaikea diagnostisoida. Vasta poissulkemisella ja lopulta koepaloilla diagnoosi varmistetaan. Pentuetta tehdessäni en ole ollut tietoinen MISTÄÄN VATSAONGELMISTA taustalla.

No mitä tämä tarkoittaa? Ässän suhteen on hienoa se, että Ässän IBD on lievänä, eli tiukalla ruokavaliolla ja oireenmukaisella hoidolla sairaus pysyy kohtalaisen kurissa. Sinille toivon jaksamista ja tsemppiä.

Minulle kasvattajana (ja muille pentueen omistajille) tämä oli taas vähintäänkin huono uutinen! Edesmenneen tolleri-Taikan autoimmuunisairauden takia olen äärivarpaillani autoimmuunisairauksien suhteen. Periaate minulla on, että en käytä koiraa, jonka pentuesisaressa on perinnölliseksi luokiteltava sairaus. Lisäksi tämän pentueen riski oli se, että isän täyssisko on epilepsialistalla.

Tämä tarkoittaa sitä, että vedän Tiitun ja Laran pois jalostuksesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että minun kasvatustyöni tyssäsi tähän (tosin tuskin siitä monikaan on pahoillaan :) ). Ei ole materiaalia millä jatkaa, ainakaan useampaan vuoteen. Surullista, sillä tämä pentue on ollut unelmieni täyttymys todella monessa suhteessa ja luonteidensa, toimivuutensa ja muun terveytensä osalta olisivat olleet loistavaa ainesta jatkoonkin. Ja korostan, että kaikki muut neljä ovat täysin terveitä ilmiasultaan. Alttius ko. autoimmuunisairauteen voi kuitenkin olla myös niiden perimässä. Toivon mukaan kuitenkin pysyvät terveinä. Joku muu kasvattaja ottaisi varmaan riskin, mutta minä en siihen kykene.

Ei kai tässä muuta voi sanoa kuin, että elämä on....