Nyt on sitten Wian EVL-ura korkattu kahden kisan voimin.

Ensimmäinen koe Kotkassa 17.3.2012. Tuomarina Anne Nokelainen. Istuminen: 9 (etutassujen pientä liikuttelua), paikallamakuu 8 (nousi toisen ohjaajan käskystä), seuraaminen: 6 (vinkumista ja haahuilua), Z: 9 (ei aavistustakaan mistä piste lähti), luoksetulo: 8 (edelleenkään ei tietoa mistä pisteet lähtivät), ruutu: 0 (merkille ok, ekalla käskyllä väärään suuntaan, toisella ruutuun, mutta minun kävellessä selin, ryömi nauhan yli), ohjattu nouto:0 (jäi merkille peppu minuun päin, kurkkasi vasemman kautta ja siten ohjautui keskikapulalle), metallihyppynouto: 9 (ei havaintoa mistä piste lähti), tunnari: 0 (ei edes reagoinut oikeaan, toi väärän), kaukot: 9 (maasta-seiso-istu hieman eteenpäin) Pisteitä siis 183 ja EVL0.

Positiivista tässä kokeessa: Viikko aiemmin ilmennyttä haluttomutta ei ollut. Koira hyvässä vireessä ja itsellä tosi rauhallinen olo. En ollut yhtään pettynyt kokeen jälkeen.

Toinen kisa tänään Pieksämäellä. Tuomarina Mauri Pehkonen. Ensin ajoa koepaikalle lähes 400 km, eksyminen navigaattorin seottua Toivakan kohdalla. Ehdin kuitenkin ajoissa. Istuminen: 9 (edelleen tassujen siirtelyä hieman), paikalamakuu: 10 (ei huomautettavaa), seuraaminen: 7 (parasta mitä Wia on esittänyt, kontakti pysyi, edisti ja hieman seilasi, hyvällä tiellä kuitenkin ollaan), Z: 8 (ilmeisesti seuraamisen edistäminen pudotti, asennot hienoja), luoksetulo: 8,5 (eka pysähdys ei ehkä niin napakka kuin tarvittaisiin), ruutu: 0 (merkille hyvin, mutta ruu-käskyllä meni Z:tan merkeille ja ei niistä päässyt irti), ohjattu nouto: 0 (ei yritystäkään merkille, vaan painoi suoraan kapulalle, sain pysäytettyä, mutta ei päässyt irti kapulasta), metallinouto: 10, tunnari: 9 (palauttaessa pyöritteli kapulaa, itse työ perfekt), sokerina pohjalla kaukot: 10 (LOISTAVAT) lisäksi myös ainoa kymppi koko luokassa. Pisteitä 223, eli EVL3, pistettä vajaa kakkonen.

Selkeä ongelma on tuo merkki. Mutta se on periaatteessa helppo korjattava. Koira taas hyvässä vireessä ja vinkumista ei tullut niin paljon kuin viimeksi. Itse olin edelleen rauhallinen, mikä myös hyvä asia. Ehkä mä viimeinkin alan oppia...

Oli tosi kallis reissu, 1,5 tankillista bensaa ja koemaksu, mutta ei haittaa. On edelleen hyvä mieli. Seuraavassa kokeessa on lupa odottaa jo ykköstä.

Ja takaisisin kotiin se 400 km. Nyt väsyttää...

Ankille ei kuulu niin hyvää. Viime keskiviikkona töistä tullessa Kirsi sanoi, ettei ollut voinut nukkua kun Anki vinkui. Kaikki äkilliset liikkeet saivat koiran parkaisemaan kivusta. Pään käännöt molempiin suuntiin saivat ulos tuskan parkaisut. Torstaina soitto Anne Muhlelle ja koiralle päälle gababentiini, Tramal ja meloksikaami. Perjantaina käynti Annella. Kipuvaste enää vasemmalle päätä käännettäessä. Tulos: ei neurologisia puutoksia, paitsi se sama lievästi alentunut uhkausvaste oikeassa silmässä. Mahdollisuudet: välilevytyrä, joka vaikuttaa onneksi olevan se epätodennäköisin neurologisten oireiden puuttuessa. Syringomyelian äkillinen pahentuminen, joka tosin epätodennäköinen. Itse veikkaan nikamalukkoa. Nyt annetaan lääkitystä kaksi viikkoa ja sitten vähennetään radikaalisti. Lisäksi käytän Ankin osteopaatilla parin viikon kuluttua. Agility menee nyt pakolliselle tauolle. Toivottavasti saadaan kisata taas toukokuussa. Pikkukoiralla on myös maastokuvioinen kevyt tuki kaularangan alueella, joka estää radikaalit pään kääntämiset.

Että tällaista meillä tänään...