Päivittelen lyhyesti, jotta muistutan myös itseäni tämän blogin olemassaolosta. Minä kun liityin niiden tuhansien ja tuhansien ihmisten joukkoon ja kirjauduin facebookiin vaikka aiemmin sanoinkin, ettei IKINÄ! Taas tuli todistettua, ettei kannata sanoa "ei koskaan" :)

Wia voi hyvin. Agia treenataan ja kivaa on vaikka välillä tekisi mieli repiä hiukset omasta päästä. Kehittymistä kuitenkin on havaittavissa selkeästi, sekä koiralla, että ohjaajalla. Tokoa ei olla treenattu tarpeeksi, nuo pahuksen lumet kun tulivat sotkemaan kuvioita. Maaliskuulle olisi kuitenkin tarkoitus kisoja katsella joten pitäisi... Neidin juoksuja myös odotellaan piakkoin alkaviksi. Syksyn suunnitelmiin liittyen on tehty tunnustelua ja rakastuttukin silmittömästi  Peukut pystyyn, että vihreä valo syttyy...

Anki on ollut kisatauolla, juoksuja odotettaessa. Tosin viime viikonloppuna tajusin, että olen laskenut aikataulut totaalisen pieleen, juoksuja odotellaan vasta HELMIKUUN lopulla. Onneksi Marika sai ujutettua pienen ensi viikonlopun kisoihin mukaan. Kolme nollaa vielä puuttuisi, jonka jälkeen voisi loppukevään hioa kontakteja sekä ohjauksia, sekä vahvistaa lapojen välisiä  ja takajalkojen lihaksia. Anki on myös totaalisen karvaton, tosin ne jäljellä olevat karvat keräävät lumipalloja ulkona kiusaksi asti. Anki saa myös hyvää lihasjumppaa umpihangessa mönkiessään. Se on kyllä porukan innokkain noutaja :) Heittelen aika usein omaa hanskaani koirien noudettavaksi umpihangesta ja kyynel on joka kerta tulla silmään kun piskuistakin piskuisempi  Anki punnertaa umpihangessa hanska suussaan ja hienosti luovuttaa suoraan käteen.

Nekku on piristynyt selvästi  En tiedä mitä on tapahtunut, mutta ilo on katsoa kun vanhus spurttailee umpihangessa. Ei se Wiaa kiinni saa, mutta yrittää parhaansa mukaan. Aamulla lenkille lähtö on edelleen takkua, kai se vanhoja luita kolottaa. Ne jotka Nekun ovat tunteneet sen nuoruuden päivinä, tietävät kuinka kiihkeä ja kova menijä se on ollut. Välillä aina haikeus iskee, mutta vanhenenhan tässä itsekin. Nekku myös on alkanut luovuttaa noutamansa esineen käteen, joten pitäisköhän uskaltaa taippareihin vanhoilla päivillä.... No ehkä ei kuitenkaan enää. Olisihan se toki superhienoa jos sen saisi MVA:ksi näin vanhana. Riistaa se ei tosin ole nähnyt useaan vuoteen, liekö sitä mulle luovuttaisi...

Katja ja Taika starttasivat viime viikonloppuna Ojangon uudessa hallissa. Taikan meno oli hienoa ja toiselta radalta tuli nolla ja sijoitus neljäs. Serti meni kakkoselle. Rata oli tosi vaikea, mutta Katjalla ja Taikalla ei ollut mitään ongelmia. Poissa oli Taikan empiminen, mikä on hienoa nähdä. Muutoinkin neiti, kohta 9 v, on todella hyvässä kunnossa. Yksi pykälä kohti SM-kisoja on siis taas takana. Tuplanolla pitäisi saada...

Iloisia uutisia ystäväpiiristä myös, Elli kävi kuvauksissa loistavin tuloksin! Onnittelut Mia! Ja Riitalle on tullut uusi kisakoiran alku, espanjan vesikoira Moona! Moonaa pääsen loppuviikosta katsomaan, kuvassa ainakin ylisuloinen pakkaus. Onnittelut Riitta!