Onhan se ilo omistaa innokas koira.... Joo... Treenit viime torstaina ei olisi enempää voineet mennä pieleen. Wialla ei ollut korvia yhtään ja kaikki meni vinkumiseksi ja höseltämiseksi. Ihan kuin se ei olisi osannut enää yhtään mitään. Juttelin asiasta Eevan kanssa puhelimessa ja Eeva kysäisi, onko Wialla tulossa juoksut. En millään pysty muistamaan milloin edelliset olivat (puhelin jonka kalenterissa ko. tiedot olivat, meni rikki), mutta ensimmäisten juoksujen väli oli 5 kk joten paljon mahdollista. Kun sitten mietin Wian käytöstä, niin muistui mieleen, että samanlaista korvattomuutta oli myös ennen edellisiä juoksuja. Tosi kivaa...

Jos tuo koira alkaa "juosta" alle puolen vuoden välein, joudun kyllä vakavasti harkitsemaan sterilisaatiota. Ei treenaamisesta tule mitään, jos jatkuvasti on joko juoksut tulossa, päällä tai poistumassa JA hormonit vaikuttavat näinkin voimakkaasti käytökseen. Ja aktiivinen harrastaminenhan on ollut se pääsyy miksi Wian hankin. Varmaan Ankin juoksut myös edistävät Wian hormonikiertoa.

Ankin pahimmat päivät alkavat olla takana ja koiralauma saakin taas olla samoissa tiloissa, kun ihmisiä ei ole kotona. Nekku ei enää osoita ylenmääräistä kiinnostusta Ankiin, paremminkin on palannut vanhaan murahtelulinjaansa :) Masua silitellään säännöllisesti ja jännityksellä odotellaan muutoksen merkkejä.

Viikonloppuna olin vaihteeksi kipeä ja kyllä harmitti.. Ulkona -7 astetta pakkasta, kirkas auringonpaiste ja täysin tuuletonta. Mikä olisikaan ollut hienompaa kuin pakata reppu selkään ja lähteä meren jäälle kiertämään Isoa Vasikkasaarta. Pikkuisen lenkin jäälle tein vaikka kunto huono olikin. Wialle tämä oli ensimmäinen kerta ja kyllä pikkukoiran silmät revähtivät suureksi, kun se tajusi, että ympärillä on tilaa juosta vaikka kuinka kovaa. Ja kyllä se juoksikin. Harmi kun hiihtolomalainen otti kameransa mukaan Rukalle, niin en saanut yhtään kuvaa.