Sain tuossa viime vuoden lopulla vinkkiä pariltakin taholta brasilianterriereillä esiintyvästä sikiöaikaisesta kehityshäiriöstä. Sain käsiini artikkelin, jossa eräs kasvattaja kuvaili pentueeseensa ilmaantuneesta kehityshäiriöstä. Kasvattajan kuvailemat oireet sopivat lähes yksi yhteen Wia/Riimi pentueesta 2 viikon ikäisenä lopetettuun Leenuun.

Brasilianterriereillä tämä sairaus tunnetaan nimellä mukopolysakkaridosis, jossa vastasyntyneellä pennulla luusto on hyvin pahasti kehityshäiriöistä (tämä siis hyvin lyhyesti näin selitettynä :) )

Brasilianterriereille (sekä myös saksanpaimenkoirille) on kehitetty geenitesti tämän perinnöllisen sairauden toteamiseen. Mukopolysakkaridosis-sairaus on resessiivisesti periytyvä, eli sairaan geenin pitäisi tulla molemmilta vanhemmilta, jotta sairaus tulisi ilmiasuunsa.

Minä kun edelleen niin mielelläni saisin järkiselityksen Leenun vammalle, päätin, että käännän tämänkin kiven. Eli Wialta otettiin verinäyte MPS7- geenitestiä varten. Tulos oli, että Wia ei kanna kumpaakaan mutaatiota ko. geenistä (eli saksanpaimenkoiran tai brasilianterrierin tyyppistä). Wia on siis terve. Tarkoittaa siis sitä, että mukopolysakkaridoosista ei  Leenun kohdalla voi olla kyse.

Mutta edelleenkään en usko, että Leenun tapaus olisi ainutkertainen, ihan ensimmäinen laatuaan :) Että ikinä koskaan yhdessäkään bc-pentueessa ei olisi vastaavanlaista ilmennyt.  

Minä yritän näitä asioita selvitellä parhaani mukaan jatkossakin. Runo nimittäin ainakin nyt vaikuttaa todella lupaavalta kakaralta ja on harmi jos sen jalostuskäyttöä en pysty omien periaatteideni vuoksi edes harkitsemaan. En tosin aio tästä itselleni mitään pakkomiellettä kehittämään, älkää pelätkö :) Tutkiskellaan hiljakseen...

Tiitulle ja Laralle etsin uroksia, jossa ei olisi ainakaan 6 sukupolveen yhtään niistä koirista, mitä Runon isän taustalla on. En syytä millään tapaa Leenun tapauksesta niitä linjoja, mutta Laran ja Tiitun sukulinjoja en voi muuttaa, joten pitää siis valita toisista linjoista tytöille partnerit riskien minimoimiseksi. Sitähän tämä on, riskien minimoimista. Sopivien urosten löytäminen tosin on vaikeaa, koska siellä on koiria, joita on käytetty erittäin runsaasti jalostukseen ulkomailla.