Eilen oli tosi mukava päivä.

Pia Surinmamma oli järjestänyt Surin pennuille ja parille muulle mahdollisuuden päästä huippukouluttajan oppiin. Kouluttajana toimi Anu Niemi. Kokoonnuimme Veikkolaan lämpimään sisähalliin ja ensin pääsivät tositoimiin Surin lapset, eli Walla, Lilli ja Wia.

Minä ohjasin Wiaa, vaikka tiedänkin olevani sille ihan liian hidas   Tehtiin ensin 5 esteen radanpätkää ja toisella kerralla jo 8 esteen sarjaa. Yllätyin kyllä positiivisesti siitä, että Wia totteli ohjausta niinkin hyvin (olen siitä oikein ylpeä), sen kanssa kun ei ole juuri ohjauksia harjoitettu (varsinkaan minä), enemmänkin käyty yksittäisiä esteitä läpi. Kaiken a ja o Wian ohjauksessa on ajoitus. Se on niin saakelin nopea, että pienikin myöhästyminen käskyissä tai ohjaajan väärä sijoittuminen radalla tuhoaa suorituksen. Niin kauan kun Wia tietää, mitä siltä odotetaan, se kyllä kuuntelee, mutta epävarmuus käskytyksessä saa sen haukahtelemaan turhautumisesta. Hypyt tehdään edelleen medi-korkeuksilla, koska haluan sen oppivan kunnon hyppytekniikan, ennen kuin rima nostetaan maksikorkeuksiin. Ainakaan tällä kerralla ei rimoja lennellyt, mikäli olin itse sijoittunut oikein. Niemen Anu antoi paljon hyviä vinkkejä ja toivottavasti osaan niistä jatkossakin ottaa opikseni. Kuvia tulee ehkä jossain vaiheessa esille.

Surin pentujen jälkeen olivat vuorossa Ammattilaiset, eli Katja & Taika, Pia & Suri sekä Anu R. & Bodil. Upeaa katsottavaa kaikilta kolmelta.

Suuri KIITOS Pialle treenien järjestämisestä ja Anulle loistavasta koulutuksesta!

Treenien jälkeen menimme Pialle purkamaan päivän tuntoja ja syömään nyyttäri-meiningillä. Oikein kivaa... paitsi että mulle iski allergia-kohtaus ja kun antihistamiineja ei ollut matkassa, niin ajomatka kotiin oli varsin mielenkiintoinen aivastelujen lomassa. Kohtaus laukesi onneksi antihistamiinin oton jälkeen noin tunnissa.

Ankin astutuksesta on nyt kaksi viikkoa. Merkkejä kantavuudesta en ole vielä nähnyt, mutta aikaistahan se olisikin. Tosi pahaa mieltä on aiheuttanut cavojen keskustelupalstalla vellova syringo-keskustelu, joka on osoittain kaikkea muuta kuin asiallista. Väkisinkin on tullut mieleen, että olisiko pitänyt pentuhaaveet unohtaa Ankin osalta. Saapas nähdä kuinka paljon pelkotiloja itselle vielä tässä ajan kuluessa tulee.