Viikonloppuna koitti kauan ja hartaasti odotettu päivä pentujen elämässä. Ne pääsivät ensimmäistä kertaa tutustumaan siihen, mihin ne on alunperin jalostettu, eli lampaiden paimennukseen. Minun odotukseni eivät kovin korkealla olleet, koska Wian vietti ei kauhean suuri ole. Tosin edelleen korostan sitä, että olen mätkäissyt sitä paimennustilanteessa vahingossa kepillä päähää ja pehmeänä koirana Wia kyllä muistaa sen. Robininkaan vietistä en tiedä, koska se ei ollut minulle se tärkein kriteeri pentueen isää valitessa.

Päivän järjestelyistä vastasi Viljamaan Pia. Kouluttajana tosi kiva Salla Vuorenmaa. Alunperin piti myös Pian kasvattien olla paikalla, mutta lopulta niistä kukaan ei päässyt ja Piakin joutui olemaan töissä. Meitä oli paikalla siis Marwin, Ässä, Viksu, Tiitu, Katjan Aida (Tronic Felizia) ja Mian Elvis (Lucky For You Gold Tamburine Man) Elvis tuli Laran tilalle, kun Lara joutui jäämään ikävien yhteensattumien takia pois. Mamma Wiakin oli toki mukana, mutta lampaille se ei tällä kertaa päässyt.

Sää suosi meitä, vaikka luvattu oli sadetta ja ukkosta. Pieni ripsaus tuli vettä, mutta lopun aikaa paistoi aurinko.

Olin varoitellut kasvattien omistajia siitä, etteivät odottaisi mitään kummallista ensimmäisellä kerralla, lähinnä lampaankakan syöntiä ja hämmennystä...

Minun todella suureksi yllätyksekseni JOKA IKINEN näistä pennuista oli heti kiinnostuneet lampaista ja tuntuivat vaistomaisesti tietävän mitä tehdä. Kaikki pojat olivat tyypiltään ajavia ja etenkin Viksu säväytti rauhallisella varmalla tyylillä. Viksu sähelsi aitauksen ulkopuolella, mutta sisälle mentyään rauhoitti itse itsensä. Marwinille, pentueen kovaluonteisimpana, jouduttiin kertomaan aika tiukastikin, että lampaisiin pidetään etäisyyttä. Hyvin poika tokeni ja lähti ajamaan lampaita lopulta melko rauhallisesti. Häntäkin laski sinne minne piti ja haukkuminen loppui. Ässä osoitti myös keskittymiskykynsä ja ajoi aika rauhallisesti. Kaikki osoittivat myös taipumuksensa pysäyttää lauma.

Tiitu yllätti minut täysin. Olin luullut, että se emonsa tapaan vähät välittää lampaista. Mutta sepä ei pelännytkään niitä yhtään :) Se lähti automaattisesti kiertämään lampaita hirmuisella vauhdilla ja pyrki kokoamaan ne yhteen. Etäisyyttäkin se osasi pitää ihan itse. Tiitu sai olla aitauksessa vapaana, koska siitä näki, ettei se lampaisiin kiinni käy. Tiitu myös kykeni ottamaan vastaan käskyjä, eli meni makuulle käskettäessä. Tämäkin kertoi minulle paljon koirastani, eli vaikka sen vietti nousee todella korkealle, kykenee se silti olemaan kuulolla :)

Katjan Aidallahan on jo ennestään tiedetty olevan vahvan paimennusvietin. Oli kiva nähdä kun se toimi vaistonsa varassa aitauksessa. Ja koska Salla on hyvä kouluttaja, niin varmasti tällä kertaa Katja sai myös opastusta kuinka toimia. Aidasta saisi varmaan aika äkkiä ihan kelpo paimenen, jos vain mahdollisuuksia lampaille olisi enemmän.

Meillä kaikilla oli todella kivaa ja näytti siltä, että kaikki omistajat nauttivat päivästä. Ja minä nautin siitä, että nämä pennut ovat niin hienoja ja kivoja! Ihan pieleen ei ole tämä yhdistelmä mennyt :) Kiitos kaikille kun tulitte paikalle! Ja Henna: älä sure, kyllä se Larallekin uusi tilaisuus järjestetään :)

Päivän päätteeksi Salla näytti nuorella kisakoirallaan, kuinka se homma oikein tehdään. Väitän, että kaikilla meillä katsojilla oli ihokarvat pystyssä ja huuli pyöreänä. Olihan hienon ja HELPON näköistä! Valtavan iso KIITOS Salla tästä päivästä ja kipinän herättämisestä. Eiköhän me tulla uudestaankin :)

Lähdin illalla vielä KKK-hallille tokotreeneihin. Oletin, että Tiitu olisi niin väsynyt, ettei se pystyisi keskittymään, mutta mitä vielä... Hyvin meni :) Taidan saada tästäkin koirasta ihan kivan kisakoiran tulevaisuudessa. Mamma Wia pääsi myös tekemään pari liikettä, ohjatun ja metallihyppynoudon vuoden tauon jälkeen. Molemmat liikkeet hanskassa :) Mä rakastan tuota Wian intoa ja virettä! Wian kanssa vaan on niin ihana tehdä töitä! Saman vireen kun saan siirrettyä siihen seuraamiseen, niin hyvä tulee. Seuraamista otin lyhyitä pätkiä ja toimiihan se nyt paremmin.

Juu ja oltiinhan me lauantainakin Marwinin ja Ässän kanssa treenailemassa (vaatimattomat 4 tuntia...). Pojat ovat varsin mallikkaalla tasolla kumpikin. Marwin pääsi muuten myös Vaasan kennelpiirin tokorenkaaseen mukaan. Ässä taas menee IHAH:n tokoryhmään. Hienoa!!