Tänään terveystutkimusvuorossa oli pikkuinen Anki. Olen koko kevään ja alkukesän ajan pohdiskellut mielessäni Ankin pennutuksen uusintayritystä. Syringomyeliasta on noussut melkoisen valtava kohu ja olen arponut kuvautanko Ankin vaiko en. Kuvaaminen ja mahdollinen A-tulos kun ei kuitenkaan takaa terveitä pentuja vaikka partnerina olisi A-uros. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kuvautan Ankin, jotta ainakin vähennän omalta osaltani niskaan satavaa shittiä, jota varmasti olisi tullut, jos olisin pennuttanut Ankin ilman sen kuvaamista.

Tänään siis ajelimme Espoon eläinsairaalaan neurologi Anne Muhlen pakeille. Annehan hoiti myös Nekkua vuosi takaperin, häneen luotan. Ankille suoritettiin MRI-kuvaus. Koska Anne on perusteellinen, kuvasi hän Ankia laajemmalti kuin pelkkää kalloa ja kaularankaa. Ensin Anne teki Ankille perusteellisen neurologisen tarkastuksen. Ainoa miinus tässä oli lievästi alentunut uhkausvaste oikeassa silmässä. Sitten Anki magneettikuvattiin. Sydänkin sykkii terveenä ja vahvana. Myös verinäyte Hannes Lohelle otettiin.

Tulos:

D (keskuskanavan laajentumia  etenkin C1-C2 että C6 ->), oireeton, aivokammiot normaalit ja symmetriset, molemmin puolinen keskikorvan erittävä tulehdus. Chiarin malformaatio oli todella selvä. Kuulotutkimusta ei Espoon Eläinsairaalassa tehdä.

Se mikä itseäni järkytti katsoessani magneettikuvia oli se, että selkäytimen keskuskanavassa oli selkeitä muutoksia pitkin kaularankaa ja etenkin rintarangan alueella. Terveen koiran selkäytimen keskuskanavaa ei paljain silmin kuulemma voi nähdä, mutta Ankilla se näkyi tosi hyvin. Millejä ei lausunnossa ole mutta ainakin 3 mm laajentuma on. Minusta on käsittämätöntä, että näillä muutoksilla koira on kuitenkin kliinisesti täysin terve.Tai ainakaan en ole oireita kivusta nähnyt. Tämä onkin tämän sairauden yksi kummallisia puolia, miksi jotkut koirat oireilevat pienilläkin muutoksilla, mutta jotkut taas eivät vaikka muutokset ovat isoja Anne Muhlen kertoman mukaan kallon muutokset ovat pysyviä, mutta laajentumat voivat suurentua ajan mittaan. Loogista sinänsä, koska nestekierto on koko ajan ahtautunut, johonkinhan sen nesteen pitää mennä. Ankilta myös tyhjennettiin molemmat keskikorvat tulehduseritteestä.

Anne oli varovaisesti sitä mieltä, ettei koiraa tulisi käyttää jalostukseen. Lopullinen päätös siitä toki on minulla, mutta sitten pitäisi löytää uros nolla-muutoksilla ja vanhana kuvattuna. Ja niitähän ei ole... Vaikka Anne ei olisi sitä sanonut, niin kuvat nähtyäni tein päätöksen jo siltä istumalta:

Minä EN ota riskiä siitä, että ensimmäisessä maailmaan saattamassani cavalierpentueessa ilmenisi tätä hirveää sairautta. Vaikkakaan Ankilla ei ole oireita, en voisi katsoa pennun ottajia suoraan silmiin ja vakuuttaa ettei vaara ole suuri. Urani cavalierkasvattajana tyssäsi siis alkuunsa. Saa nähdä otanko enää koskaan uutta cava-pentua, vaikka luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan rotu on maailman ihanimpia. Ankille ei siis tule uusia pentuja nyt eikä tulevaisuudessa, josta syystä se tullaan sterilisoimaan heti, kun  saan kerättyä rahat operaatioon. Ehkä sekin on yksi stressitekijä vähemmän pikku-Ankin elämässä, kun juoksuja ei tule.

Nyt toivon sydämestäni että tämä iloinen pikkukoira saa elää vielä monta vuotta oireettomana ja iloisena. Korostan sitä, että Anki on kliinisesti terve tällä hetkellä, uskon olevani niin kokenut koiraihminen että osaan tulkita koiran käyttäytymistä. Rakas se joka tapauksessa on minulle ja muulle perheelle.

Toivottavasti jossain vaiheessa löydetään joku ratkaisu tähän cavojen ongelmaan ja saadaan pelastettua kaikki se hyvä mitä rodusta löytyy. Matadorjalostus sitä ei varmasti ainakaan edesauta, eikä se että oireilevaa syringosairautta jättäneitä koiria pennutetaan uudelleen. Kehotan myös kaikkia koiransa jalostuskäyttöä harkitsevia tekemään tämän kuvauksen. Ei tämä välittömästi ratkaise ongelmaa, mutta ehkä joskus ajan mittaan siihen selvyys saadaan. Itselläni on kuitenkin nyt hyvä olo siitä, että tiedän tilanteen tarkasti.