Ankin astutuksesta nyt kolme viikkoa (21 pv). Itse olen ollut huomaavinani pientä vatsan seudun pyöristymistä. Neiti myös nauttii suunnattomasti vatsan alueen silittelystä. Se on taas saanut erivapauksia, eli on päässyt viettämään aikaa sängyssä minun kaulakuopassani enemmän kuin normaalisti . Haarasen Riittaa mennään tapaamaan loppuviikosta, jotta saan ulkopuolisen katsomaan mahdollisia muutoksia. Riitalla kun tuota kokemusta on sekä Ankin emon, että sisaren kantoajasta. Ultraa en ole vielä varannut, mutta ensi viikolla se tehdään todennäköisesti. Haluan saada lähinnä itselleni varmuuden siitä, onko pentuja masussa. Mikäli ei ole, se vaikuttaa myös kevään agitreenipaikkaan.

Nyt täytyy myös hieman tuulettaa! Jotain on loksahtanut paikalleen pienen bordercollien aivoissa. Meillähän on ollut ongelmana nouto, tai lähinnä kapulan pudottelu luovutustilanteessa. Tässä eräänä iltana hermostuin totaalisesti siihen pudotteluun (varsinkin kun varpaani jäivät painavan kapulan alle) ja päätin että Wian täytyy lopultakin tajuta, että kapulaa voi pitää suussa pidempäänkin. Laitoin kapulan sen suuhun, pidin kuonosta kevyesti kiinni ja naksuttelin, naksuttelin ja palkkasin. Eilen sitten kokeilin noutoa ja mikä hämmästys, kun koira toi kapulan sivulle EIKÄ PUDOTTANUT sitä. Levoton se luovutustilanne on vielä, mutta rauhoittamalla me ehkä päästään siitäkin ongelmasta. Toistin muutaman kerran, jotta varmistuin siitä, ettei kyseessä ollut vahinko. Tein myös ruutuun lähettämistä noin 20 metrin päästä, no problem. Wia rakastaa ruutuliikettä, ilmeisesti siksi, kun siinä saa juosta täysiä. AVO:n luoksetulon otin kokonaisena liikkeenä ja oli hieno! Kaukoja treenattiin myös. Jos eka nosto onnistuu, niin loputkin onnistuvat. Nyt vaan palkataan ensimmäisestä noususta eri etäisyyksiltä ja haetaan varmuutta siihen. Tässä treenissä tulikin sitten hetkellinen sydänpysähdys... Palkkaan Wian niin, että heitän palkan sen pään yli taakse. Nyt palkkasin narulelulla, jota Wia rakastaa. Käsky ISTU-koira singahtaa istumaan -WAU!-palkan heitto. Kun heitin, Wia hyppäsikin istumasta tasajalkahypyn noin puolen metrin korkeuteen, kääntyi ilmassa 180 astetta ja mätkähti kyljelleen tantereeseen. Hirveä tuskan ulvahdus! Wia jäi seisomaan paikalleen riiputtaen päätään ja uikutti hiljaa. Tutkin koiran läpi käsin ja omassa päässä kerkesi käydä miljoona asiaa, "nyt sillä katkesi joku luu, selkäranka vaurioitui, joku lihas repesi..." Paikalla olleet KKK:n treenaajat varmaan luulivat, että löin koiraa, sen verran pitkiä katseita sain... Säikähdyksellä kuitenkin päästiin, ilmeisesti Wialta oli vain keuhkot tyhjentyneet ilmasta. Hetken päästä se kirmaili emonsa kanssa, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan . Seurailen nyt tilannetta muutaman päivän tehostetusti, saattaahan ainakin jotain lihaskipuja tulla. Täytyy olla jatkossa extra-varovainen tuon palkan suhteen. Tällä koiralla kun kaikki tapahtuu niin salamannopeasti ja aina täysillä.

Viikonloppuna kävimme koko koiralauman kanssa taas jäällä. Menomatka sujui hyvin myötätuuleen, mutta takaisinpäin pitikin sitten mennä tien kautta. Tuuli oli niin kova, että heiluttelin jopa minun kokoista ihmistä kiitettävästi. Harmi, sillä muutoin sää oli taas kaunis.Jäälle ei enää kauaa uskalla mennä, sen verran lämpimiä päiviä on viime viikolla ollut.

Huomenna 8.3.2011 minun pieni rakas tyttäreni täyttää 20 vuotta. Hurjalta tuntuu, kun aika menee niin nopeasti. Vastahan hän oli pieni sammakko rinnan päällä. Onnittelut tätäkin kautta, Katja!