Joulu tuli ja meni ilman mitään sen kummempaa hössötystä. Tytöt olivat aaton Kirkkonummella, joten mun ei tarvinnut joulua mitenkään valmistella. Ulkoiluilmat eivät todellakaan olleet mitään kaksisia, mutta silti tehtiin koirien kanssa päivittäin lenkkiä. Ei ollut paljon muita liikkeellä.

Wian tiineys on edennyt nyt päivään 37. Ruokaa ei ole lisätty, mutta olen alkanut siirtää sen kokonaan Biomill Junior Medi -ruoalle. Tätä samaista erittäin korkeatasoista sveitsiläistä kuivaruokaahan se on saanut osana ruokaansa jo alle 1-vuotiaasta. Kyseinen ruoka sai aikanaan Wialle aikaan lihakset ja turkin laadun selkeän parantumisen. Tarkemmin voit tutustua ko. ruokaan sivupalkissa olevan Milbrandt -linkin kautta. Pennut tulevat myös saamaan mukaansa starttipussin tätä samaa ruokaa, mitä niille pentulaatikossakin annetaan. Sitten aikanaan...

Ja siihen ryhävalaaseen... Wian paino on noussut jo reilut kaksi kiloa. Normipainohan sillä on noin 16,5 kg. Kylkiluut edelleen kuitenkin tuntuvat samoin kuin ennenkin. Himpun verran olin huolissani näin nopeasta painonnoususta, mutta juteltuani tuossa Wian emän Surin omistajan Pian kanssa, tämä ei olekaan mitenkään outoa. Suri oli tehnyt samoin :) Epäilen myös, että masussa on pentuja enemmän kuin ne viisi. Toki se varmistuu vasta sitten penturöntgenin aikaan. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei sieltä nyt mitään jättipentuetta maailmaan tule, kuusi (3+3) olisi sopiva, terveisiä vaan sinne yläkertaan. Mitä useampi, sen rankempi Wialle (ja minulle, ensikertalaiselle). Mittasin Wian 23.12.13, tiineysvuorokausia 33 ja paino tuolloin 18.6 kg (edellinen 17.5 kg), vyötärö 49,5 cm (edellinen 48 cm), vatsa 60 cm (ei edellistä mittausta) Saas nähdä minkälaisiin mittoihin tuo rouva itsensä paisuttaa. Viimeiselle kolmannekselle kohta lähdetään. Ja sehän on nimenomaan pentujen kasvun aikaa, elimet ja raajathan niillä jo on :) Wia rakastaa vatsan silittelyä ja tarjoaa sitä varsin aktiivisesti koko ajan. Muutoinkin se olisi sylissä koko ajan, jos saisi. Nisät ovat kasvaneet paljon.

Eilen kävin illalla Lohjalla opastamassa ystävääni Marikaa EVL:n saloihin. Otin sitten lopuksi Wian kanssa hieman tokojuttuja, seuraamista ja kaukoja ja zetaa. Jessus mikä into rouvalla oli! Seuraamisessa se oli täpäkämpi kuin ikinä, eikä meinannut pysyä nahoissaan :) Totaalinen harjoitustauko on tehnyt ihmeitä ja nyt vaan toivon, että sama into etenkin seuraamisessa on tallella sitten, kun taas treenaamaan päästään. Kieltämättä treenaamista on jo ikävä :) Treenin lopuksi Wia anasti Marikan treenilaukusta ihanan karvalelun ja kun en suostunut leikkimään vetoleikkiä sen kanssa, piti se hauskaa ihan itsekseen. Pitkin hallia mentiin pupuloikkaa välillä lelua heitellen ja välillä tapporavistellen. Ihana rakas koirani!!!