Cavalierien syringokeskustelu on cavojen yleisellä keskustelupalstalla tyrehtynyt, mutta suosittelen käymään katsomassa blogia, joka löytyy googlettamalla "sennin syringomyelia". Ko blogista löytyy myös asiallista kommentointia ko. sairaudesta. Ja kertomusta siitä, miltä tuntuu elää syringosairaan koiran kanssa. Suurin osa cavaliereista on ulkonaisesti ihan terveitä ja iloisia (onneksi), joten paniikkia en halua lietsoa, mutta tämäkin puoli rodusta on hyvä tietää. Varsinkin uusien rodun pariin tulevien ihmisten..

Omaan päätökseeni, jättää teettämättä Ankilla pentuja omiin nimiini, olen enemmän kuin tyytyväinen. Olen myös itse asiassa helpottunut, kun keväisestä astutuksesta ei tulosta tullut, tuolloinhan en vielä ihan niin valveutunut ko. sairaudesta ollut. Näin jälkeenpäin ajatellen silloinen päätös yrittää, vaikka Anki oli silloin kuvaamaton, oli todella typerä ja ajattelematon teko minulta. Jos pentuja olisi nyt maailmassa, olisin varmaan nyt Ankin kuvaustuloksen tietävänä ihan rikki ja peloissani.

Valitettavasti on todettava, että cavalier-kasvattajien joukossa on edelleen paljon niitä, jotka käyttävät kuvaamattomia ja erittäin nuoria koiria jalostukseen. Minä en henkilökohtaisesti pysty kenellekään kyselijälle suosittelemaan pennun ottamista sellaisesta yhdistelmästä, koska en sitä itsekään ymmärrä enää kaiken kohun jälkeen. Mutta toivottavasti tälläkin saralla asiat etenevät joskus. Eihän maailmaakaan luotu yhdessä päivässä.