Näköjään tämä huono onni tämän pentueen kanssa ei lopu....

Uuden vuoden aattona Runo-tyttö päätti pistellä poskeensa noin 0,5 metriä sentin levyistä nahkahihnaa. Lukkolaitetta ei sentään syönyt. (Runo syö siis kaiken mitä eteen tulee...) Annoin silloin tuoreeltaan tenavalle parafiiniöljyä ja odottelin tuloksia. Oksennuttaa en tajunnut... Luulin jo että pääsimme ko. asiasta säikähdyksellä, koska Runo joi. söi, pissasi ja kakkasi ihan normaalisti. Yhden pienen pätkän näin kakan seassa, sitten en enää viitsinyt tutkia. Runo oli myös hyvin reipas, ei siis huolta... Vai olisiko sittenkin pitänyt olla...

Perjantaina 22.1.2016 Runo teki parit ripulikakat. Annoin lääkkeeksi maitohappobakteeria ja Mortin jäljiltä jäänyttä suoliongelmille tarkoitettua erikoisruokaa. Tämä tepsi, mutta en kuitenkaan uskaltanut sitä jättää hoitoon ja peruin Kangasniemen reissun. Ripulia muutamalla kerralla edelleen, mutta lisää maitohappobakteeria.

Eilen maanantaina olin käynyt Ankin kanssa eläinlääkärissä ja saanut jollain tasolla huonoja uutisia. Olin päiväunilla, kun klo 14 aikaan heräsin siihen että Runo oksentaa. Kaikki aamun ruoat tulivat ulos. En vielä huolestunut. Klo 16 - 17 Runo oksensi uudelleen. Vieläkin olin rauhallinen. Sitten klo 20 - 21 aikaan oksennusta alkoi olla todella tiheään ja lopulta oksennus alkoi haista ulosteelle ja oli myös ulosteen ruskeaa. Siinä jo huolestuin... Tunnustelin Runon vatsaa ja suolta, siellä kun ei ollut enää juuri mitään. Järkytyin kun tunsin suolen takaosassa todella kovan kohdan ja tunsin myös siinä reunat. Samantien välähti: SE NAHKAHIHNA! Soitin Viikkiin pieneläinsairaalaan konsultaatiota. Aluksi eläinlääkäriopiskelija oli sitä mieltä että voisi odotella aamuun. Pidin pääni ja sanoin tulevani päivystykseen. Olimme siellä klo 22.30, Katja mukana. Koska vielä silloin Runo oli jonkun mielestä (ei minun mielestäni) pirteä, emme heti päässeet tutkimukseen. Odoteltiin......

Noin klo 01.00 Runo seisoi paikallaan ja silloin alkoi tulla kaaressa vesiripulia. Runo ei ponnistanut yhtään, sitä vaan lensi! Sanoin asiasta vahtimestarille joka kävi sanomassa eläinlääkärille. Katja meni Runon kanssa ulos, siellä se kyykkäili useamman kerran. Minä siivosin aulan lattiaa... Kun Katja tuli sisään, sanoi hän että jotain oli tullut ulos. Minä kumihanskat käteen ja tutkimaan.. Hangesta löytyi noi 10 - 15 cm palanen sitä hihnaa. Paketoin ja vein todistuskappaleeksi eläinlääkärille (en siis ollut turhaan huolestunut)

Ja sitä vesiripulia tuli ja tuli. Siivosin varmaan 4 - 5 kertaa lattiaa. Yksi toinen asiakas sanoi, että "on se sullakin duuni! Siivota koirien jätöksiä" Tuumasin että oman koiran jätöksiä siivoan, en ole töissä siellä. Idiootti ukko muutenkin.

Vasta klo 02 meidät otettiin sisään! Runo oli siinä vaiheessa jo todella voipunut. Vettä se ei suostunut juomaan. Tosi kiva eläinlääkäriopiskelija tutki Runon, otti verinäytteet ja laittoi kanyylin kautta tiputuksen. Siihen peitteelle Runo nukahti, väsynyt pieni :( Kun tämä opiskelija tuli takaisin, sanoi hän että eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Runon pitää jäädä sisään yöksi lisätutkimuksiin ja nesteytystä jatkettaisiin useampi tunti.

Minä ja Katja ajoimme kotiin, kotona 03.30. Nukkumisesta ei tahtonut tulla mitään. Klo 7 soi herätyskello ja olin kuin haudasta noussut. Ja töihin. Onneksi sain luvan lähteä hakemaan Runoa, kunhan sairaalasta soitettaisiin. Tunnit tietenkin pitää tehdä takaisin. Ihana kun joustivat.

Klo 10 minulle soitettiin. Runolle oli tehty ultraäänitutkimus, eikä vatsalaukusta ja suolesta ollut löytynyt mitään "massoja". Mahdollisesti siis kaikki nahkahihna oli tullut ulos. Ainoa 100 % varmistus olisi saatu leikkaamalla, mutta pienellä pennulla se on aina riski. Sitä ei siis tehty. Noin klo 13 olin hakemassa Runoa kotiin ja olihan se paljon pirteämpi nyt. Vakuutus maksoi itsensä takaisin pariksi vuodeksi. Onneksi olin vakuutuksen ottanut Runollekin!

Nyt ollaan kotona ja Runo nukkuu. Tuntuu voivan kohtalaisen hyvin. Rakas tuo on <3

Mitään lääkitystä ei tullut, veriarvot olivat ok. Mennään erikoisruoalla ja maitohappobakteereilla ja kaurapuurolla muutama päivä. Annan myös Fitdogin rehydrate-juomaa ja onneksi maistuu.

Pelästytti... ja lujaa.... Kuonokoppaa harkitsen, koska tenava pistelee poskeensa ihan kaikki, mitä maasta löytää. Repii vaahtomuovit ja syö ne, syö Tiitun karvat, kivet, pupunkakat, syö kipsiseinää... Ihan kun sillä olisi pakonomainen tarve syödä koko ajan jotain. Ei mulla tällaista pentua ennen ole ollut. Ehkä tuon aktiivisuuden sivujuonteena tulee sitten tämä....