Mulla on ollut koiria lähes koko elämäni ajan. Ensimmäisen koirani olen saanut 13 -vuotiaana, eli lähes 40 vuotta sitten. Jo silloin kiinnostuin koiran tottelevaisuuskouluttamisesta, vaikkakin virallisesta kisaamisesta innostuinkin vasta noin reilu 10 vuotta sitten. Tähän 40 vuoteen on mahtunut hyvin eri tyyppisiä ja eri rotuisia koiria, pehmeitä, kovia ja siltä väliltä olevia koiria, miellyttämisenhaluisia ja niitä ei-niin-miellyttämisenhaluisia. Lisäksi olen toiminut tokon koulutusohjaajana noin 8 vuoden ajan ja siinä tehtävässä olen tavannut hyvin erilaisia koirakoita ja joutunut pohtimaan hyvin paljon erilaisia toimintatapoja erilaisten koirien ja erilaisten ohjaajien kanssa.

Eli viimeiset 10 vuotta ovat elämästäni olleet enemmän tai vähemmän kisatoko-kouluttamista!

Yhden oman kisakoiran olen kouluttanut ,kouluttajana lähes tasolta nolla, tottelevaisuusvalioksi ja toinen on tulossa kovaa vauhtia perässä. Yhden kisakoirani kanssa myönnän epäonnistuneeni lähes täydellisesti.

Kaikki omat koirani ja lisäksi tämä toisten ohjaajien kouluttaminen ovat muokanneet minua kouluttajana, muokanneet omia koulutusmetodejani ja koulutusajatuksiani.
En ole käynyt virallisia kursseja tokokouluttamiseen (poislukien tokon koulutusohjaajakurssi), olen ollut vain silmät auki ja uskaltanut kysyä neuvoja itseäni kokeneemmilta ja olen niitä jopa noudattanut . Ja olen pyrkinyt kuuntelemaan myös koulutettavia, koska sieltäkin tulee oikeasti välillä hyviä ideoita.

Olen tehnyt jokaisen oman koirani kanssa vuorollaan ison tukun virheitä ja pyrkinyt sitten uuden koiran kanssa samoja virheitä välttämään. Vieläkään en ole täydellinen kouluttajana, enkä sitä varmuudella koskaan tule olemaankaan ja jokainen koira on myöskin erilainen, joten niitä uusiakin virheitä varmaan tulen tekemään.

Kokemuksen kautta minulle minulle on kuitenkin tullut se ajatus, että kouluttaessani muita ohjaajia, PYRIN estämään sen, ettei kukaan muu tekisi niin alkeellisia virheitä, kuin itse olen tehnyt, ei mene nk. perse edellä puuhun. Miksi keksiä uudestaan pyörä, kun se jo on keksitty? Kouluttaessani olen pyrkinyt siihen, että myös PERUSTELEN antamani ohjeen.

Jos siis on päämäärä, esim. titteli TVA, on siihen pääsemiseksi monta reittiä ja tapaa. Ihan varmasti! Mutta miksi jokaisen olisi mentävä sinne aina sen vaikeimman kautta? Miksei ottaisi vastaan niitä neuvoja kokeneemmalta ja pääsisi EHKÄ helpommalla? Perussäännökset koulutuksessa ovat kuitenkin aina samat: Mieti etukäteen mistä haluat koiran palkata, palkkaa koiraa oikea-aikaisesti, palkkaa se oikeasta suorituksesta, älä sinnepäin-olevasta, palkkaa riittävän pitkään ja riittävällä runsaudella, etsi koirallesi se OIKEA palkkausmetodi (nami, lelu,suullinen kehu). Jokainen koira "tikittää" jostain. Ja etene riittävän hitaasti liikkeitä osiin paloitellen . Tee harjoitus koiralle mielekkääksi, älä siis treenaa pelkkää seuraamista koko treenin ajan jne jne.

Taikan koulutin TVA:ksi luokka kerrallaan. Siis en tosiaankaan opettanut koiralle ylemmän luokan liikkeitä lainkaan, ennen kuin se oli saavuttanut alemman luokan koularin. Sain jo silloin USEASTI kokeneemmilta ohjaajilta neuvoja, että opeta jo niitä EVL-liikeiden osia ohessa. Olin jästipää, enkä siihen suostunut. Tämä tapa oli todella työläs ja koiralle varsin puuduttava.
Nyttemmin Wian kanssa niitä EVL-liikkeiden osia on alettu harjoitella jo ihan pikku pentuna. Ja sitä myöten treeneistä on tullut myös itselleni paljon mielekkäämpiä. Siis minäkin kykenin oppimaan surprise Ja EVL-liikkeiden osien harjoittelu EI ole sotkenut Wian tekemistä siellä alemmissa luokissa. Kyse on ollut siitä, miten varmasti Wia on  tiennyt, mitä kulloinkin on ollut tekemässä. Ja sehän on taas koulutuksesta kiinni.

Mä olen tähän asti pyrkinyt siihen, että olen rajattomasti käytettävissä, jos neuvoja halutaan. Myönnän, että olen myös niitä ollut liiankin kärkkäästi tyrkyttämässä. Mutta olen myös perustellut sen, miksi jonkun ohjaajan tekemisiin puutun. Ja yleensä olen saanut myös sen ohjaajan ymmärtämään pointin. Ja olen mielestäni perustellut myös eriävän mielipiteeni treenitapojen suhteen. Pyydän anteeksi tässä ja nyt, jos olen jotakuta loukannut näillä eri mieltä olemisillani ja puuttumisillani.

Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että en enää tästä lähtien kenellekään "osaamistani" tyrkytä. En jaksa enää väitellä! Jos joku minulta haluaa neuvoja, niin pyytää saa, annan niitä mielelläni, mutta silloin oletan myös, että antamiani vinkkejä myös kokeillaan. Mä annan neuvoja, jotka olen OMAN KOKEMUKSEN kautta hyviksi havainnut. Jollain muulla saattaa olla muita kokemuksia ja se on ihan ok!

Minun ajatukseni ja metodini eivät sovi kaikille ja se on mielestäni myöskin ihan OK, mutta silloin ei kannata minulta myöskään neuvoa kysyä. Mutta ei myöskään tulla puuttumaan minun ja toisen ohjaajan väliseen tilanteeseen. Jos sinulla on mielestäsi parempia neuvoja, niin odota kunnes meidän tilanne on ohi, saat niitä minun puolestani antaa. Pyrin itsekin tätä noudattamaan.

Minä en halua kenenkään tokouraa pilata, vaikka olenkin sen huhujen mukaan ainakin yhdeltä ihmiseltä pilannut.

PEACE wink