Rankka viikonloppu takana... Ihmiselle, joka ei TODELLAKAAN nauti + 30 asteen lämpötiloista...

Aloitetaan siitä ihmeestä... Olin ilmoittanut Wian bordercollieiden erikoisnäyttelyyn Tuomarinkartanon vinttikoiraradalle. Viime viikon torstaista asti arvoin suuntaan ja toiseen, menenko-en mene-menenkö.. Vielä näyttelypäivän aamuna olin viittä vaille jättämässä koko näyttelyn sikseen, varsinkin, kun edellisen päivän toko-kisojen seuraaminen painoi raskaana jaloissa. Haarasen Riitta lainasi minulle telttaansa, joten tiesin, että varjoon pääsisin tarvittaessa. Päätin sitten kuitenkin lukuisten vessareissujen jälkeen lähteä...

Olin paikalla klo 9.30, pystyttelin telttaa Ammin ja Pian avustuksella, enkä juuri seurannut uros-kehän kulkua. Minulla ei siis ollut mitään käsitystä siitä, miten paljon ERIä tuomari jakoi. Suurta iloa aiheutti se, että Wian isä, upeaakin upeampi 10 -vuotias Rio, Elbereth River of Magic, otti ja voitti urokset, eli oli PU1. Mitkä liikkeet veteraanikoiralla! Tämä kieltämättä herätti pienen toivon pilkahduksen mielessäni, onhan Wia hyvin isänsä kaltainen.

Koska juniorit arvosteli kelpieiden tuomari, oli narttujen nuorten luokka heti PU-kisan jälkeen. Wia sai kunnian olla luokan ensimmäisenä ja sisaret kaikki perässä, Elli, Lilli ja Walla. Luokassa 10 koiraa, joista yksi poissa. Tuomari ei juoksuttanut koko luokkaa yhdessä, vaan otti Wian heti yksilöarvosteluun. Ensin seistiin ja tuomari tuli kopeloimaan koiran. Wia oli hienosti. Sitten mentiin edestakaisin ja kerran suurta kehää ympäri. Wia juoksi hienosti, tosin peitsasi osan matkaa. Kun tulin uudelleen seisottamaan, tuomari kysyi minulta, juokseeko Wia koskaan häntä alhaalla. Sanoin, että kyllä, kun se on väsynyt "virn" Sain vielä yrittää uudelleen, mutta nousihan se häntä edelleen, ei korkealle, mutta kuitenkin... Tässä vaiheessa ajattelin, että noh, se oli nyt tässä... Äimistykseni olikin melkoinen, kun kehäsihteeri ojensi meille ERIä merkitsevän punaisen nauhan!!!! Minä olin kuvitellut, että H:lla lennetään ulos... Seuraava ajatus oli, että tämä tuomari ilmeisesti jakaa hölläkätisesti ERIä. Wian siskot saivat kaikki myös ERIn, joten kaikki oli hienosti. Seurailin kehää eteenpäin ja kaikki eivät suinkaan eriä saaneet. Tässä vaiheessa ajattelin, että voisihan tästä ehkä mahdollisesti sijoitus sitten irrota. Tosin en siihenkään enää uskonut kun näin, että kilpailuluokassa oli kuusi koiraa.

Kilpailuluokka.... Olin ihan tärinässä, jalat löivät loukkua ja Wia alkoi olla niin väsynyt, ettei se millään olisi jaksanut seistä. Kaikki muut seisoivat kuin tatit. No joo, Lilli myös hieman temppuili. Tuomari kävelee minua kohti ja osoittaa Wiaa ja Lilliä ja käskee juoksemaan. Wia lähti keulilla upeaan juoksuun, tosin häntää se nosti vieläkin. (Pia sanoi jälkeenpäin että hänellä meni kylmät väreet, kun katsoi Wian juoksua) Ja edelleen Wia ja Lilli myös edestakaiseen juoksuun. Muita koiria ei juoksutettu. Mietin mielessäni, että mitähän tämä nyt on, miksi tuomari meitä juoksuttaa??? Ei leikannut, ei...

Ja sitten... kehäsihteeri tuo tuomarille ruusukkeen. Tuomari miettii, miettii ja totaaliseksi yllätyksekseni tuo ruusukkeen MINULLE!!!! Hihkaisin riemusta, kun sillä sekunnilla tajusin, että Wia VOITTI nuorten luokan. Siksihän se tuomari juoksutti Wiaa ja Lilliä, kun mietti kumpi voittaa. Tämä minun pieni ihana koirani, joka on saanut lähes aina pelkkää H:ta, eikä koskaan ERIä, menee ja voittaa hörökorvineen rodun ERKKARISSA luokkansa. Ja vielä SA:lla!! En IKINÄ olisi voinut kuvitella tätä mahdolliseksi!!!

Samantien ryntäsi Pia halaamaan ja onnittelemaan, samoin Mia ja kasvattaja. Olin ihan sekaisin ja minua piti oikein käskeä asettamaan koira kuvausta varten, ei tainnut kovin hyviä kuvia tulla.... Taisi siinä jäädä onnittelematta muut kuin Lilli, antakaa tämä minulle anteeksi, olin ihan sekaisin. Itkukin taisi hieman tirahtaa.

Lilli oli luokan toinen, myös SA:n kera, joku minulle tuntematon koira kolmas ja Walla sitten neljäs. Aika hyvin Surin ja Rion pennuilta, kaikille paikalla olleille ERI ja kolme vielä sijoittuneena.

Wian arvostelu (joka on mannaa sielulle): 2 year old full size bitch. Feminine head. Good mouth, good eye, goog ear . Exellent in profile (tämä tarkoittanee päätä). PERFECT in profile (tarkoittanee koko koiraa). Front and rear angulation ok. Nice bone, feet and beautiful coat condition (turkki on kieltämättä upea nyt) Moves soundly. Would like her without gay tail. NUO ERI, NUK1, SA

Arvostelun antoi mr Robert Tunnicliff, UK, kennel Littlethorn

Wia yksilöarvostelussa...

 

Wia liikkeessä...

Palkintopallilla... ja remmi IHAN väärässä paikassa.. Ja koira väsynyt, sen näkee selkälinjasta.

Paras narttu -kehässä ei sitten enää päästy jatkoon, eikä voitettu vara-SERT kisaakaan, mutta EI HAITTAA, sillä odotukseni ylittyivät moninkertaisesti.

Rio oli lopulta VSP ja VSP-vet, koska ROP-narttu oli myös veteraani.

Wia osallistui myös kasvattajaryhmään ( Wia, Lilli, Walla ja Nasu) ja käsittääkseni ensimmäistä kertaa Borderiinan kasvattajaryhmä oli bc-näyttelyn paras KP:n kera. Ja lopulta BIS2. Sirpalle onnea hurjasti! (vaikka hän kehään mentäessä olikin varma, että ryhmä häviää Pikkupaimenille ja Maccabeelle)

Vasemmalta: Wia, Lilli, Walla ja Nasu, joista siis kolme ensimmäiseksi mainittua ovat täyssisaruksia.

Eikä tämä tähän pääty... Jälkeläisryhmiä esitettiin kaksi  Surin (joka sai myös ERIn) ja Rion.... Ja kun molemmilla oli samat pennut mukana, seisoimme kehässä Rio vasemmalla, sitten Wia, Lilli, Walla, Elli ja oikealla Suri. Oli tuomarin ilme hauska, kun kehäsihteeri kertoi, että nämä laidoilla olevat koirat kilpailevat toisiaan vastaan samoilla jälkeläisillä... Voiton vei tällä kertaa Rio, koska kolme pennuista on isänsä kaltaisia ja Elli Surin kaltainen. Rion jälkeläisryhmä oli myös BIS1.

Koirat vasemmalta: Suri, Elli, Walla, Lilli, Wia ja Rio

KAIKKIEN KUVIEN COPYRIGHT AMMI!

En ole koskaan juossut yhdessäkään näyttelyssä näin paljon kehässä ja olo on nyt ihan ventti. Ja ONNELLINEN. Minun rakas, rakas, rakas pieni kielivikainen höseltäjäni, KIITOS! (vaikka näyttelyt eivät todellakaan ole minun ykkösjuttuni)

Hörökorvan naama

Nyt kun on ollut aikaa miettiä, niin herää kysymys, kuinkahan pitkälle olisi päästy, jos se häntä olisi siellä takajalkojen välissä pysynyt... Wia ilmeisesti kuvittelee olevansa tolleri tai cava, jotka molemmat saavat liputtaa häntäänsä  Pitää keksiä joku keino, jolla saan sen opetettua painamaan häntänsä alas. Tämähän oli kolmas kerta, kun siitä huomautettiin. Vien Wiun myös hierojalle, josko syy herkkään peitsaamiseen saataisiin selville.

Lauantain vietin kokonaan Klaukkalassa seuraamassa TOKOn SM-kisoja. Meidän seuralla ei joukkuetta ollut, joten Wiu ei päässyt kisaamaan. Lämpötila oli koko päivän 27  asteen yläpuolella. HIKI !! Ja valitettavasti monen koiran suoritus kärsi tuskastuttavasta kuumuudesta. EVL-luokassa tapahtui useampi todella hyvän koiran hylkäys, kun koirien keskittymiskyky ei ollut ehkä parasta tasoa. Tuttuja koiria ja koiranohjaajia oli paljon, joten rupateltua tuli monen ihmisen kanssa.

Niemen Anu ja Luoti kisasivat avoimessa luokassa lähes viimeisten joukossa. Anulla piti hermo hyvin ja sijoittuivat kolmansiksi koko isossa luokassa ykköstuloksella. Onnittelut Anu!!!!

Niin ja lauantaina muistin laittaa aurinkorasvaa, mutta eilen en -> palanut niska.