Miksi hankkia koira? Syitä puolesta ja vastaan..
Koira on vuosituhansien ajan ollut ihmisen seuralainen. Ihminen haluaa koiran itselleen monista syistä: Kuka ihan seurakseen, kuka työhönsä, kuka harrastukseensa, jotkut jopa statussymboliksi.
Eri koirarotuja on jalostettu sen mukaan, mitä ominaisuuksia siitä tulisi löytyä, jotta se täyttäisi kuhunkin tarkoitukseen sopivat vaatimukset. Ulkonäköjalostus on myös yksi tapa, mutta siinä on menty usein liian pitkälle. Näistä käyttötarkoitussyistä kaikki nykyiset koirarodut eivät ominaisuuksiensa puolesta sovi ihan jokaiselle ihmiselle, ihan kaikkiin olosuhteisiin ja siksi rodun valintaan tulisi aina kiinnittää erityistä huomiota. Koiran ulkonäkö ei saa olla ensimmäinen peruste hankkia jotain tiettyä rotua.
Koiran hankkiminen, omistaminen ja sen kanssa harrastaminen maksaa! Varsinkin pennun ensimmäisen vuoden aikana kustannukset saattavat nousta melkoisen korkeiksi. Hankintahinta, vakuutus, rokotukset, loishäädöt, tarvikkeet (hihnat, pannat, ruokakupit, ruoka, makuualustat jne.) mahdolliset muut eläinlääkärikulut…
Myöhempinä vuosina tulevat mukaan harrastuskustannukset, PEVISA-tutkimukset (joita jokainen kasvattaja toivoo kasvateilleen teetettävän)
Olethan siis varautunut kustannuksiin taloudellisesti?
Kun sitten lähdet koiraa hankkimaan, on se toivon mukaan hyvin pitkän harkinnan tulos. Koira on kuitenkin seuranasi toivottavasti seuraavat 10 - 15 vuotta öin ja päivin.
Koiraa/koiranpentua ei koskaan saa jättää pelkästään lasten vastuulle! Perheen aikuinen on aina vastuussa siitä, kuinka koira tulee hoidettua. Jos lapsesi mankuvat koiraa, mutta et sitä itse sydämestäsi halua, jätä koira hankkimatta!
Oletko valmis ulkoiluttamaan koiraasi vähintään kaksi - kolme kertaa päivässä, säässä kuin säässä, vaikka taivaalta sataisi lapion kokoisia räntäroiskeita, vaikka olisit töiden jälkeen äärimmäisen väsynyt ja mielesi tekisi vain painua pehkuihin? Koiraa kun ei voi laittaa kaapin hyllylle odottelemaan seuraavaa sinulle sopivaa aikaa.
Oletko valmistautunut siihen, että koiranpentu saattaa tehdä tuhojaan asunnossasi?
Oletko valmistautunut siihen, että suurimmasta osasta koiria irtoaa ajoittain karvaa kiusaksi asti? Se tuo ulkoa sisälle rapaa, hiekkaa, risuja jne. Jos olet siisteyden suhteen äärimmäisyyksiin menevä, älä ota koiraa!
No nyt olet miettinyt tarkkaan, että näistä mainitsemistani asioista huolimatta, haluat koiran ja olet päättänyt, mihin tarkoitukseen koiraa olet hankkimassa. Olet tätä kautta tutustunut laajalti eri rotuihin ja niiden ominaisuuksiin? Tietoa olet hankkinut kirjallisuudesta, rotuyhdistysten nettisivustoja selaamalla, tapaamalla eri rotujen edustajia ja niiden omistajia näyttelyissä, kokeissa ja harrastuksissa? Suurin osa koiranomistajista antaa rehellistä tietoa rotunsa heikkouksista ja vahvuuksista, mutta valitettavasti joukosta löytyy myös niitä (myös kasvattajia), jotka eivät niitä negatiivisia asioita tuo esiin. Ole siis kriittinen ja puhu useamman kuin yhden ihmisen/kasvattajan kanssa!
Suomessa rekisteröidyt koirarodut on myös luokiteltu FCI:n (kansainvälinen kennelliitto) sääntöjen mukaisesti kymmeneen eri luokkaan pääasiallisesti niiden käyttötarkoituksen perusteella. Eri luokat sisältävät kymmeniä ellei satoja eri koirarotuja, joten valinnan varaa riittää.
No nyt olet päättänyt rodunkin.
Olethan ottanut huomioon myös sen, mihin kokoon valitsemasi rodun aikuinen koira kasvaa!
Olet päättänyt haluatko uroksen vai nartun (eri koiraroduissa sukupuolten välillä saattaa olla hyvinkin suuria eroja).
Olet lukenut oppaita koiran koulutuksesta ja mahdollisesti tutustunut koiran koulutukseen myös elävässä elämässä.
Olet tutustunut juuri tämän rodun parissa esiintyviin ongelmiin esim. koulutettavuudessa.
Nyt alat ottaa yhteyttä rodun kasvattajiin.
Varaudu siihen, että et välttämättä saakaan pentua silloin kun itsellesi olisi sopivin aika. Joskus sopivaa pentua joutuu odottamaan hyvinkin pitkään! Pidä kuitenkin omista kriteereistäsi kiinni, äläkä sorru ottamaan pentua ihan mistä vaan. Seuraukset saattavat olla sinun kannaltasi epämieluisia. Vaadi AINA nähdä vähintään pentueen emo pentujensa seurassa. Emo jättää paljon käytöstapojaan pennuille sen 7 - 8 viikon aikana. ÄLÄ KOSKAAN osta rekisteröimätöntä rotukoiraa!!!
Olet vihdoin löytänyt sopivan, sinun ajatusmaailmaasi sopivan kasvattajan ja sinulle on varattu pentu. Olethan ollut rehellinen ja avoin kasvattajaa kohtaan?!
Kun pentu tulee taloon, on sen tapakasvatus aloitettava heti ensimmäisestä päivästä lähtien.
Olet siis toivon mukaan jo etukäteen miettinyt, mitä sallit koirallesi ja mitä et! Se mikä on kiellettyä, on kiellettyä ensimmäisestä päivästä lähtien.
Yksikään koiranpentu ei synny tottelevaisuusvaliona, vaikka sen vanhemmilla tai suvulla olisi minkälaisia meriittejä tahansa! Kaikkiin lajeihin kouluttaminen vaatii pitkäjännitteistä työtä vuosien ajan.
Koira kuin koira, iso tai pieni, vaatii tapakasvatuksen/koulutuksen, jotta sen kanssa eläminen normaaliarjessa olisi miellyttävää.
Valitettavan usein kuulee tarinoita kasvattajalle palautetuista pennuista, kun ne eivät olekaan olleet uuteen kotiin tultuaan valmiiksi tottelevaisia tai sisäsiistejä.
Huomio! Tapakasvatus ja tavoitteellinen koulutus ovat kaksi eri asiaa. Tosin kokeneet koirankouluttajat tähtäävät jo tapakasvatuksella mahdolliseen kisakoiraan.
Sinun ei tarvitse asettaa tavoitteeksi tottelevaisuusvalion tai käyttövalion arvoa, riittää kun koulutat koirasi siihen pisteeseen, että sinä itse ja kanssaihmisesi voivat sen kanssa elämisestä nauttia. Kukaan kasvattaja ei myöskään voi antaa takuita siitä, että juuri sinun pennustasi kehittyy se tottelevaisuusvalio tai käyttövalio.
Perusvaatimukset, mitä mielestäni jokaisen koiran tulisi osata, ovat:
- kulkeminen hihnassa vetämättä
- paikalla pysyminen/odottaminen käskystä
- luoksetulo tilanteessa kuin tilanteessa, myös vapaana ollessa
- pysähtyminen käskystä (saattaa joskus pelastaa koirasi hengen)
- ystävällinen suhtautuminen muihin ihmisiin ja eläimiin
Koiranpennun ensimmäinen vuosi ja mitä sille sinä aikana opetetaan, on sen loppuelämän kannalta ratkaisevaa. Suosittelen panostamaan paljon aikaa ja vaivaa pentuun tässä vaiheessa. Pieni pentu on todella helposti muokattavissa leikin ja palkkion avulla. Pieni pentu ei vielä kyseenalaista omistajaansa, se on luottavainen ja avoin. Kohtele sitä siis reilusti ja kovaa käsittelyä välttäen. Sinun määrätietoisuutesi ja johdonmukaisuutesi ratkaisetvat pitkälle sen, minkälainen yhteiselämä teille kehittyy. Pentu on myös kooltaan pieni vielä, joten sen käsittely on helpompaa tässä vaiheessa. Keskikokoinen rotu (esim. novascotiannoutaja tai bordercollie) kasvaa aikuisen koiran mittoihin yllättävän nopeasti, noin 6 - 9 kuukaudessa. Mieti onko sinun helpompi hallita 5 kg painavaa pentua kuin 20 kg painavaa aikuisten mitoissa olevaa…
Sisäsiisteys on ensimmäisiä asioita, joiden kanssa joudut tekemisiin. Hyvin harva pentu on sisäsiisti kasvattajalta tullessaan. Se pissii mihin sattuu, kakkaa mihin sattuu… Sinun tehtäväsi on siis opettaa pentu siihen, ettei se tee tätä kovin pitkään.
Mitä se vaatii?
Sitä, että olet valmis viemään pennun ulos joka kerta, kun se on syönyt, joka kerta leikin jälkeen, joka kerta kun se herää uniltaan… Siis lukuisia kertoja päivittäin ja joskus jopa öisin. Satoi tai paistoi! Sisäsiisteyden opettelussa sinulla saattaa yöunet jäädä vähiin, mutta mikäli jaksat tehdä tätä työtä systemaattisesti, se palkitsee sinut. Omat koirani ovat olleet sisäsiistejä kaikki noin 4 kk:n iässä. Mutta nämä kuukaudet ovat pitkiä, jollet ole jo siihen etukäteen asennoitunut!
Sosiaalistaminen toisiin koiriin ja erilaisiin ihmisiin ja paikkoihin, on huomion arvoinen seikka. Olen usean uuden koiranomistajan suusta kuullut, että kasvattaja olisi sanonut, ettei pentu saa olla tekemisissä toisten koirien kanssa ennen kuin vasta sitten, kun se 16 -viikkoisena on saanut viimeisen penturokotuksen. Tämä ei pidä paikkaansa! Pentua PITÄÄ sosiaalistaa toisten koirien kanssa olemiseen, jotta se oppii puhumaan ”koirien kieltä”. Anna pennun siis tavata rauhallisia, pentuihin tottuneita, tuttuja ja rokotettuja koiria turvallisessa ympäristössä. Jokaista vastaantulevaa koiranulkoiluttajaa ei tarvitse moikata. Opettele myös kieltäytymään ystävällisesti. Jos pentu ei saa näitä kontakteja toisiin koiriin, voi sille mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa syntyä aggressioita tai pelkotiloja toisia koiria kohtaan. Meidän omat koirat ovat päässeet mukaan agility- ja tokokentän äärelle ihan pienestä 8 -viikkoisesta lähtien. Niitä on kuljetettu erilaisissa paikoissa, busseissa, junissa, kauppakeskuksissa jne.
Tämähän oli vasta alkua… Toivottavasti en pelästyttänyt sinua näillä mielipiteilläni ja toivottavasti pääset koiran ensimmäisestä vuodesta ohi ilman suurempia karikkoja. Hyvä kasvattaja antaa sinulle neuvojaan ja tukeaan sekä iloissa että suruissa läpi koiran eliniän.
Koirien omistaminen ja niiden kanssa puuhailu antavat valtavasti iloa omistajalleen vuosikausien ajan, mikäli pohjatyöt on tehty perusteellisesti ja oikein. Välillä tulee varmasti myös kausia, jolloin ei kaikkea jaksa, mutta sekin kuuluu elämään. Koira palkitsee omistajansa ehtymättömällä rakkaudellaan.
Itselleni koirien kanssa harrastamisesta on muodostunut elämäntapa, enkä osaisi kuvitellakaan eläväni ilman koiria. Olen joutunut koirien takia tinkimään joistakin tavallisen ihmisen elämään kuuluvista asioista, kuten esimerkiksi matkustelemisesta ja puhtauttaan kiiltelevästä kodista, mutta se on ollut tietoinen valintani, enkä sitä ole katunut päivääkään.
Koirani tuottavat minulle suunnattomasti iloa päivästä päivään, kun ne tulevat vastaan häntä heiluen kotiovella, heti valmiina lähtemään harrastuksiin tai ihan vaan lenkille, käpertymään syliini tai jalkoihini pimeinä syysiltoina. Ne eivät koskaan arvostele minua, eivätkä ole pitkävihaisia, ne eivät myöskään puhu pahaa selkäni takana.
Toivon sinullekin jokaiselle päivälle aina uusia ja uusia ilonaiheita koirasi kanssa!
