Olin lomalla koko loppuviikon. Harmitti vähän kun suurin osa päivistä oli niin myrskyisiä, ettei ulos juurikaan halunnut mennä. Pelkäsin että pihan isot puut kaatuvat. Koirat eivät siis saaneet ihan niin paljon lenkitystä kuin oli alunperin tarkoitus  No tulipahan siivottua. Vaikkakin ei se tänään enää juuri näy, sillä karvanlähtöä on vähän joka koiralla. Aina joskus sitä miettii, että miksiköhän sitä on noin monta koiraa pitänyt hankkia.

Wian kanssa pitäisi aloittaa tehotreenit EVL-liikkeistä. Tarkoitus kun olisi startata sen kanssa keväällä kuninkuusluokassa ja saada sille vielä tulostakin. Laiskuus on vain minun yksi intohimoistani.. Koiralla virtaa riittäisi kyllä. Agi-treenit on sujuneet kerta kerralta paremmin, kiitos Anne Saviojan pitkämielisyyden ja halun auttaa meitä. Tällä hetkellä Wia pitää suorittaessaan tissikumia suussa ja kummallista kyllä, keskittyy paljon paremmin hyppäämiseen. Sain käskyn myös laihduttaa koiraa. Se on päässyt hieman lihomaan, enkä ole sitä huomannut. Noin 1 kg pitää pudottaa ainakin. Ja kun niitä näyttelyitäkään ei ole tulossa PITKÄÄN aikaan...

Eilen tavattiin Riitta, Mia ja Kirsi Minnin pentueen 5-vuotistapaamisen merkeissä. Kivaa kun kaikki pentueen koirat ovat samanlaisia höselöitä ja täynnä virtaa kuten äitinsäkin. Ralli-veli varsinkin on ihana ja ressukka rakastui meidän Nekkuun. Aika pitkään sai hääräillä, kunnes Nekulta paloi hihat ja antoi pikkuisen kyytiä pienelle miehelle. Ralli ei varmaan tajunnut, että Nekku on uros, onhan se kastroitu, mutta on tasan ensimmäinen uros joka käyttäytyy Nekkua kohtaan noin ja Nekulla jopa hermot kestivät aika pitkään. Yleensä Nekku palauttaa kaikki urokset maanpinnalle varsin nopeasti.

Positiivista tässä elämässä on se, ettei tänä vuonna Joulua tarvitse valmistella mitenkään. Olen koko Joulun töissä ensimmäistä kertaa varmaan 15 vuoteen. Tytöt eivät ole kotona ja aion ostaa jouluherkuista vain siianmätiä, smetanaa ja sipulia paahtoleivän kanssa. Mä en ole YHTÄÄN jouluihminen ja joka vuosi se on saanut minut lähinnä ahdistuksen valtaan. Inhoan kauppakeskuksissa vierailua joulun aikaan ja sitä ihmisten paljoutta ja krääsän ostoa.

Wian tavoitteet vuodelle 2011 olivat: Näyttelyistä ERI, tokosta 1-tulos voittajassa, agilityn tehotreenauksen aloittaminen, BH-koe. Tavoitteet täyttyivät hienosti. Agilityä ollaan treenattu kivasti, mutta kisavalmiutta ei varmuudella ole vielä ensi vuonnakaan, ainakaan minun ohjauksessa.

Ensi vuodelle Wian tavoitteet ovat: TVA kirkkaimpana, mahdollisesti PK-jälkikoe, näyttelystä SERT (mikäli joku muu sen suostuu esittämään) , mahdollisesti starttaus epävirallisissa agikisoissa ja lisäksi loppuvuodesta vielä yksi tavoite, josta vielä ei ole julkista puhuttavaa.

Ankin osalta toiveet täyttyivät myös 2011: Agissa kolmosiin Marikan ohjauksella ja tuplanolla. Näyttelyssä käytiin tasan yhden kerran ja tulokseksi neidin viimeisestä näyttelystä tuli ERI. Negatiivista oli se, että MRI-kuvauksen tulos oli sen verran huono, etten halunnut typylle lisää jälkikasvua.

Ensi vuoden tavoite Ankille on yksikertainen: Koira pysyy terveenä, SM-nollat kasaan, SM-kisat Marikan ohjauksella ja jos vain onni käy, myös AVA-kello käyntiin.

Nekulle ei tavoitteita ollut tänä vuonna, eikä ensivuonnakaan. Odotellaan nyt kevättä ja mietitään sitten Nekun tilannetta uudestaan. Se täyttää helmikuussa 10 -v ja sen kunto ei ole paras mahdollinen. Ukko on vanhentunut silmissä viimeisen vuoden aikana vammautumisensa jälkeen. Mahdollisesti rankkojakin päätöksiä tiedossa....

Taikan osalta toivon sydämestäni, että Katja saisi sille SM-nollat kasaan. Koira kun täyttää ensi kesänä jo 9 -v ja kisaikä alkaa olla lopussa. Taika tosin on elämänsä kunnossa tällä hetkellä, mutta koskaan ei tiedä.

Meinasi ihan unohtua (hyi minä!) Sain kuulla viikoloppuna ihan LOISTAVIA uutisia: Wian äippä SURI oli voittanut lauantaina Jyväskylässä maxi3-luokan ja siten saanut ensimmäisen SERTin. Ohjastajana toimi Anu Niemi. Ihan mielettömästi onnea!!! AVA-kello käynnissä ja enää tarvitaan yksi nolla ja Surilla on kasassa sekä SM- että MM-karsintanollat