Olen tässä tämän pentuprojektin osalta saanut kaiken tyyppisiä yhteydenottoja ihmisiltä. Joukossa on ollut paljon koirakokemusta omaavia, rodun vaihtajia, toisesta tai jopa kolmannesta koirasta haaveilevia ja sitten myös ihmisiä, joilla ei ole minkäänlaista aiempaa kokemusta koirista tai koiran kouluttamisesta. Vaikka olenkin kirjoittanut tästä asiasta jo tuonne yhdelle omalle sivulleni, niin tässä nyt vielä tiivistetysti omia ajatuksiani:

Aika iso osa bordercollieista näyttää kuuliaisilta ja toimivilta ja näyttävät palvovan ohjaajaansa. Tästä moni muokkaa käsityksensä rodusta; että ne ovat aina tällaisia, syntyvät tällaisina. No eivät synny eivätkä ole!  Hyvin toimiva koira melkeinpä aina tarkoittaa sitä, että sitä koiraa on alettu kouluttaa jo heti sen kotiin tultua. Sen kanssa on jo alusta asti tiedetty, mihin tähdätään. Joku haluaa TVA:n joku AVA:n joku KVA:n. Tämän rodun kouluttaminen ei sinänsä ole mitään ydinfysiikkaa, mutta se vaatii ehdottomasti MÄÄRÄTIETOISUUTTA ja PITKÄJÄNTEISYYTTÄ kouluttajaltaan. Eikä se luovuuskaan pahitteeksi ole. Kyseessä on erittäin aktiivinen, älykäs ja vilkas rotu ja se vaatii myös sitä ajatustyöhön pohjautuvaa toimintaa, oli se sitten jäljestystä, ongelmien omatoimista ratkaisua tai muuta vastaavaa. Pelkäksi lenkkikaveriksi en kenenkään soisi tätä kyseistä rotua ottavan. Minä kun uskon, että bc ei ole onnellinen, jollei se saa tehdä vaihtelevia tehtäviä ja käyttää sitä päätään.

Varsinaisesti en pidä esteenä pennunmyynnille sitä, että joku olisi ottamassa bc:ta ensimmäiseksi koirakseen. Enkä sitä, että noita titteleitä ei haluaisi tavoitella. Jokainenhan meistä koiraihmisistä on joskus sen ensimmäisen koiran ottanut. Mutta jos näen ja aistin, että sillä ensimmäisestä koirasta haaveilevalla ei ole minkäänlaista realismia koiran kouluttamisen vaativuuden ja MÄÄRÄN osalta, en hänelle pentua myy. Se mitä minun Wia, nyt neljävuotiaana osaa, on NELJÄN VUODEN määrätietoisen koulutuksen tulos. Ei se alkuun osannut maata paikoillaan neljää minuuttia, ei se osannut tulla luokse, ei se osannut pysähtyä käskystä, tuoda kapulaa käteen jne jne... Me olemme painineet todella monien ongelmien kanssa näinä vuosina. Vähemmän sisukas ihminen olisi jo aikaa sitten luovuttanut. Ja Wia sentään on ollut nk. äärihelppo koira. Wia on minun kolmas varsinainen harrastuskoirani ja vasta nyt minulle alkaa selkiytyä, miten pentua pitää alkaa luotsata eteenpäin, jotta niihin minun tavoitteisiin joskus päästään.

Bordercollie rotuna vaatii minun näkemykseni mukaan AINA vahvan pohjakoulutuksen, jotta sen kanssa ylipäänsä arkielämä sujuisi.  Niin muuten tarvitsee suurin osa muistakin työkäyttöön alunperin jalostetuista roduista. Ensimmäinen vuosi pennun elämässä ratkaisee paljon sitä tulevaisuuttakin. Etenkin sen ensimmäisen vuoden aikana sitä aikaa täytyy löytyä sille pennulle ja sen opettamiselle hyville tavoille. En tarkoita tällä sitä, että pentua prässättäisiin jo nuorena valiokuvat silmissä, en, mutta tapakoulutus on oltava selkeää, systemaattista ja PÄIVITTÄISTÄ.

Kukaan kasvattaja ei, en myöskään minä, vaikka aloittelija olenkin, halua sitä, että kasvatti palautuu takaisin vuoden päästä ongelmakäytöksen takia (johon olisi varhaisella puuttumisella voinut vaikuttaa). Varsinkin kun ne ongelmat useinmiten ovat lähtöisin siitä remmin toisesta päästä.

Eli ne ruusunpunaiset lasit pois sieltä päästä :) Jos jaksat tehdä töitä, töitä, töitä, niin EHKÄ sinullakin joskus on se koira, jolle merkitset ihan kaikkea.

UGH! Olen puhunut :).... taas ja tämä aihehan on sellainen, josta voisin puhua vaikka päivän yhtämittaa :)