Vietin muutaman tunnin Messukeskuksen Koiramessuilla Itsenäisyyspäivänä. Tapasin ystäviäni, mm. Pipsan miehineen :) Ihana oli nähdä pitkästä aikaa! Ja myös tollerikavereita tuli nähtyä.

Hetken kierreltyäni siirryin bc-kehän laidalle katsomaan koirien arvostelua. Olipa muuten äärimmäisen tylsää ja itseasiassa myös jollain tapaa jopa nolostuttavaa katsottavaa! Tuomariksi oli vaihtunut Branislav Rajic. Tämä setä se sitten jakoi ERIä ihan olan takaa ja myös SA viuhui tiheään. Uroksia oli 25, joista 21 sai ERIn ja 14 SA:n. Sama jatkui nartuissakin, eli 35 narttua, 31 ERIä ja 18 SA:ta. Ja ne koirat jotka eivät ERIä saaneet saivat sitten EH:n... Ihan ei auennut tuomarin linja. Ei meillä Suomessa ihan näin kova taso ole... Oli aivan sama oliko koiralla pihtikintut, liian lyhyt häntä , huono selkälinja, huono etuosa, huonot kulmaukset, nousiko häntä, oliko löysä tai yliaktiivinen esiintyminen, liikkui se lyhyellä tai pitkällä askeleella.... ERI se tulla tupsahti :)  Minun mielestäni tällaiselta arvonäyttelyltä menee täysin maku ja pohja ja arvostus, kun tällaisia eteläneläviä otetaan tuomareiksi. Kuvittelevatko nämä setämiehet, että kaikille pitää antaa "hyvä mieli".....? Olin lisäksi kuvitellut, että ko. tuomari (etukäteen tutkittuna) olisi liiketuomari, eli että erityisesti hienosti liikkuvat koirat olisivat saaneet arvostusta, mutta ihan kaikilta osin tämä ei valitettavasti taaskaan toteutunut... Monia muitakin mietteitä tämän sedän arvostelulinja herätti, mutta antaa niiden olla... Sattuma kuljettaa... Minun listoillani tämä setä Rajic menee nyt punaiselle listalle. En kaipaa arvostelua koirilleni tällaiselta tuomarilta.

Niin ja tarkennuksena... Omia koiriani ei siis kehässä ollut, joten ajatukset tulevat ihan täysin turistin asemasta. Ei siis kateudesta tai sen takia, että omat olisivat huonosti pärjänneet :)  Olen vain todella onnellinen siitä, etten rahojani tuhlannut.  Ja tämä setä muuten vinkkinä niille, jotka tarvitsevat sen pakko-H:n valioitumiseen niissä oikeissa harrastuksissa ;)

Ihanaa oli kuitenkin tavata ystäviä ja tuttuja kehän laidalla, etenkin Tellun tapaaminen ilahdutti jälleen. Ja selkäkin säästyi ilman näkyviä reikiä :)

Kehän jälkeen yritin vielä kierrellä putiikkeja, josko olisin löytänyt jotain ostettavaa. Mitään ei kuitenkaan tarttunut matkaan, joten poistuin kotiin. Ja ikävä sinne messaritöihin ei todellakaan ollut. Olen ollut Messarissa töissä yhteensä varmaan noin 15 vuotta ja nyt päätin, että se tie on käyty. Ei enää!