Tiitu pääsi tänään seikkailumatkalle ihan kahdestaan minun kanssani. Emonsa Wian kanssa käytiin myös samantyyppinen reissu aikoinaan, tosin huomattavasti nuorempana. Antaa Tiitun kertoa:
Ihan kummallista, ettei mami Wia tulekaan mukaan, mutta hei! tää on ihan kivaa. Ensin mentiin sellaiseen kolisevaan ja huojuvaan kummalliseen huoneeseen. Se huone liikkui, mutta silti siellä pystyi kävellä. Emäntä sanoi sitä linja-autoksi. Ja siellä oli IHAN KAUHEAN PALJON kivoja ihmisiä, mutta miksi mä en saanut mennä kaikkia moikkaamaan.
Kuka sieltä tulee? Moi mä olen täällä :)
Ai MITÄ??? Enkö mä saakaan mennä
Oli siellä linja-autossa aika tylsää, mutta päästiinhän sieltä viimein ulos sellaiseen paikkaan, missä oli vielä enemmän ihmisiä. Ja muita koiriakin muutama. Mutta nyt emäntä vaan hoki "mennään, mennään" ja remmikin oli aika tiukalla. Joku Kampin bussiterminaali se oli.
No onneksi sieltä päästiin ulos. Se oli joku iso aukea. jossa oli miljoona uutta hajua. Meinasi pienen koiran pää mennä ihan sekaisin. Narinkkatoriksi ne sitä taisi kutsua, Ja sitten emäntä huomasi, että mun namit oli jääneet kotiin :( Onko se vähän tyhmä? Pitäähän mulla ruokaa olla.
No tuo pulma ratkesi, kun mentiin sellaiseen isoon taloon, jossa oli monta kerrosta. Pääsin hissillä onneksi, ei tarvinnut rappusia kulkea. Hississä oli aika ahdasta, mutta mä osasin istua nätisti paikallani. Emäntä sanoi, että hyvä tyttö. Kai mä sitten osasin :) Ja se paikka mihin mentiin, oli aika ihana. Leluja, nameja, luita... iso huone täynnä. Tää oli kai se Stockmann..... Lammaslastuja se emäntä sieltä osti. Hyviä sanon minä, piti ihan näyttää että osaan tulla sivulle hienosti.
Sieltä me sitten mentiin sellaiseen isoon puistoon. Sielläkin oli vaan niin paljon ihmisiä, etten saanut juosta vapaana, vaikka olisin halunnut. Harmi! No remmi ei sentään ollut tiukalla. Tässä on yksi kuva sieltä puistosta, Espan puistoksai taisivat sanoa.
Emäntä kävi kysymässä jostain talosta, että saadaanko tulla istumaan pöytään. Ei kuulemma saatu :( Miksi? Minähän osaan olla niin kiltisti...
No onneksi löytyi sellainen kiva kahvila, joka ei pientä koiralasta ulos ajanut :) Cafe Engel se taisi olla. Emäntä sanoi, että vielä on Suomella pitkä matka Eurooppalaiseen kulttuuriin. Siellä kuulemma koirat ovat tervetulleita lähes mihin vaan.
Me oltais saatu kuulemma olla myös sisällä, mutta kun oli niin hieno ilma, niin mentiin ulos.
No emäntä joi sitten jonkun siiderin ja minä nautin ohikulkevien ihmisten huomiosta.
Sitten me mentiin tien yli jonkun härpättimen viereen ja siinä vieressä oli myös aika hieno koirankoppi :)
Sitten olikin jo aika lähteä kotia kohti. Sen Stockmannin ulkopuolella emäntä pysähtyi vielä katsomaan jonkun hullun sedän esitystä. Hauska se vissiin oli, tulta ja veitsiä, mutta mua ei paljon kiinnostanut. Mä vaan nukuin.
Mentiin uudestaan siihen liikkuvaan huoneeseen, mutta nyt mua ei enää jaksanut kiinnostaa ne ihmiset. Nukutti....
Tuo emäntä sanoo, että mä olin kuulemma ihan älyttömän kiltti ja tottelevainen pieni koira. Mua kuulemma kehtaa viedä ihan mihin tahansa :)
ÖITÄ!! t: Tiitu
