Tänään Kangasniemella kasteessa saivat nimensä pikkuveljeni Olli-Pekan ja hänen avovaimonsa Sadun kaksospojat. Iivo ja Eetu, tervetuloa elämäämme! Lämminhenkinen tilaisuus, jossa myös minä sain jälleen kerran tuntea, että minullakin on kuin onkin sukulaisia, joiden elämään kuulun ja jotka taitavat rakastaa minua ihan omana itsenäni. Kiitos O-P, Otto, Pirkko ja Satu! Rakas isäni pilven reunalla oli varmasti myös ylpeä.

Olin ajatellut kirjoittaa hyvinkin pitkän tarinan erinäisistä sukumme ongelmista, mutta antaa olla. Mitäpä sitä paskakasaa tonkimaan. Ei ne asiat siitä muutu, vaikka kuinka vuodattaisi. Sen vain sanon, että olen ajoittain kateellinen niille, joiden koko suku pitää yhtä, tykkäävät toisistaan ja arvostavat toisiaan. Olkaa ihmiset onnellisia jos niin on!

Onneksi minulla kuitenkin on nämä omat ihanat tyttäreni ja nämä "toisen aallon" kaksi pikkuveljeäni (sama isä, eri äiti) ja heidän äitinsä. Muita ei sitten minun elämässä suvusta, suvun laajuudesta huolimatta,  jäljellä enää olekaan....