Olin tiistai-iltana treenailemassa agilityä Wian kanssa ostettuani vuoron Anu Niemen koulutukseen. Treeni meni hyvin ja huonosti. Suurin ongelma taitaa olla se, että minä odotan itseltäni liikoja. Mun pitäis muistaa se, että aloitin tasolta nolla vain noin reilu vuosi sitten. Mutta kun on tälläinen "tässä-mulle-kaikki-heti-nyt" -ihminen, niin pitäshän mun osata. Voi kun löytäisin Wialle osaavan ohjaajan. Lupaavan koiran potentiaali menee hukkaan mun kanssa.
Tulin kotiin hyvin ajatuksissani noin klo 21.45. Nappasin muut koirat kotiovelta mukaan ja lähdin iltapissatuslenkille. Tulin takaisin noin klo 22.10. Koirat sisään ja minä sohvalle. Katselin siinä telkkaria ja puhuin kaverin kanssa puhelimessa. Klo 23.30 tajusin, että koirille pitäisi kai antaa ruokaakin. Nekku omalle paikalleen, Taika (joka hoidossa) omalle paikalleen, Wia omalle paikalleen, Anki.... ANKI, ANKIII !!!. Pikkukoiraa ei missään! Ei vessassa, ei Kirsin kainalossa, ei keittiössä. Sydän hyppäsi kurkkuun! Olihan se mukana kun tultiin iltapissatukselta, olihan... Älysin sitten lopulta avata ulko-oven ja huikkasin kovalla äänellä ANKIII !!! Hetken päästä pikkukoira jolkotteli jostain naapurin pihalta meidän pihalle ja sisälle. Oli ilmeisesti poikennut lenkiltä takaisin tullessa ruohoa syömään ja minä en huomannut, ettei se tullutkaan muiden mukana sisälle. No, onneksi oli lämmin ilta ja onneksi Anki ei ollut lähtenyt hortoilemaan kauemmas. Mutta kun se ei osaa ilmaista että mami mä olen täällä oven takana. On se joskus istunut pimeässä vessassakin suljetun oven takana ihan hipihiljaa pidemmän aikaa.
Mitä opin tästä? LASKE koirien lukumäärä kun päästät niitä sisälle
Blogiin ei juuri tule kirjoiteltua muiden koirien kuulumisia kuin Wian. Syy siihen on se, että Wia on ainoa jonka kanssa tällä hetkellä aktiivisesti harrastetaan. Nekku ja Anki, ja Taikakin, voivat kuitenkin hyvin. Anki ei enää kisaa agilityssä, koska mulla ei kunto riitä siihen. Ai miksi ei, kun kerta bortsuakin ohjaan? No siksi, että Ankia pitää enemmän viedä esteille, kun taas Wia irtoaa kauemmaksikin. Anki hoitaa seurakoiran virkaa ja hyvin hoitaakin. Teen mä sen kanssa välillä kivaakin, viimeksi PK puolen erikoisjälkeä. Ihan totta!
Pikkukoiran häntä vaan vipatti, kun se nuuskutteli menemään. Anki on pysynyt nyt terveenä, mitä nyt maa-ampiaisten hyökkäyksen kohteeksi joutui taannoin. Siitäkin selvittiin kyytableteilla. Osansa näistä maa-ampiaisista sai myös Wia ja minä. Nekku säästyi onneksi pistoilta.Nekku vanhenee. Se muuttuu päivä päivältä mukavuudenhaluisemmaksi, aamulenkille lähtö alkaa olla työn takana ja kuulokin taitaa olla heikkenemään päin. No Nekulla se kuulo on aina ollut selektiivinen, joten mene tiedä. Nekku käy Kaitsun perheen kanssa ajoittain virkistäytymässä mökillä, muutoin se kyllä jolkottelee lenkeillä mukana vielä aika kohtuullisesti. Minun vanhus
Taika asustaa Katjan kanssa Helsingissä ja käy meitä välillä ilostuttamassa. Agilitystä se jäi eläkkeelle ja vanhenemista siinäkin huomaa
Katjalle katsellaankin nyt uutta kisakoiran alkua...Jatkossakaan en siis koe tarvetta joka päivitykseen kirjoittaa Nekku voi hyvin, Anki voi hyvin. Ei siis tarvitse kenenkään ottaa hernettä nenään siitä jos toistan vain Wia Wia Wia
Päivitän kyllä jos jotain mainittavaa tapahtuu.Tunnusteluja on kevään suhteen tehty
Mutta sitä ennen muutama tokokoe ja näyttely. Lauantai-aamuna klo 05.00 Mikkeliin kisoihin ja sieltä Kangasniemelle Samu-pojan 1V synttäreille.Näin meillä tällä hetkellä
