tiistai, 6. elokuu 2019

Pennut 6 viikkoa

Rakas ystäväni Mari kävi kylässä ja sain suostuteltua ottamaan kuvia. Katjahan on meillä normaalisti kuvannut, mutta nyt tyttö on jatkuvasti töissä, niin pyysin Maria ottamaan kuvia. Pentujen rakennekuvien kanssa oli ongelmia mm. valotuksen suhteen, joten nyt tähän vain naamakuvat.

Huomenna pennut silmäpeilataan, sirutetaan ja rekisteröidään Malmin Apexissa Sari Jalomäen toimesta.

TIWIAN'S JIVE FOOTSTEPS "Alfie", omistaja Sharon Campbell, Helsinki
_MG_9471.jpg

TIWIAN'S SAMBA FOOTSTEPS, omistaja Tarja Viherranta, Masku

_MG_9546.jpg

TIWIAN'S RUMBA FOOTSTEPS, "Sulo", omistaja Hanna Stenvall, Vantaa

_MG_9588.jpg

TIWIAN'S WALTZ FOOTSTEPS, omistaja Maria Lahtinen, Kangasala

_MG_9880.jpg

TIWIAN'S FOXTROT FOOTSTEPS, "Haiku", omistaja Tiina Kinnari, kennel Tiwian's, Espoo

_MG_9748.jpg

TIWIAN'S TANGO FOOTSTEPS, omistaja Pia Kiansten, Lahti

_MG_9799.jpg

 

torstai, 1. elokuu 2019

Tanssipentue :)

Joskus muinoin nuorena (ja hoikkana) harrastin kilpatanssia ja kun Flynnin nimessä on sana Footsteps, ei teeman valinta ollut vaikea (vaikkakin sana tarkoittaa kirjaimellisesti jalanjälkeä). Pennuista tulee siis tanssipentue. Pojat on lattareita ja tytöt vakiotansseja. Rekisteröinti on aloitettu ja sirut laitetaan 7.8.2019 niskaan silmäpeilauksen yhteydessä.

Viralliset nimet ovat

Pojat

TIWIAN'S JIVE FOOTSTEPS
TIWIAN'S SAMBA FOOTSTEPS
TIWIAN'S RUMBA FOOTSTEPS

Tytöt

TIWIAN'S WALTZ FOOTSTEPS
TIWIAN'S FOXTROT FOOTSTEPS
TIWIAN'S TANGO FOOTSTEPS

Ja myös viimeinenkin tyttö on saanut kodin. Tällä kertaa kävi tuuri, kokemattomasta kodista pitkän kokemuksen omaavaan :) Kiitos kyselyistä.

maanantai, 29. heinäkuu 2019

Narttupentu vapaana harrastavaan kotiin

Viime metreillä yksi tyttöjen kodeista peruutti muuttuneen elämäntilanteen vuoksi. Näitähän silloin tällöin sattuu :)

Yksi narttupentu siis vapaana harrastavaan kotiin. Mikään kiire ei tässä kuitenkaan ole, sopivaa kotia voidaan etsiä vaikka pidempäänkin. Pennut ovat nyt 5 viikkoa.

Laita itsestäsi esittelyviesti osoitteeseen kenneltiwians@gmail.com, jossa kerrot perheestäsi, koirakokemuksestasi, sekä siitä mitä ajattelin harrastaa bc-pennun kanssa ja sovitaan sitten tapaaminen. Jos koet, että elämässäsi olisi paikka pienelle hyvin energiselle mustavalkoiselle tyttöselle, niin kuullaan :)

maanantai, 22. heinäkuu 2019

Pentujen kuulumisia

Vaikean synnytyksen jälkeen kaikki on sittenkin mennyt kuin Strömsössä. Eli Runo on hoitanut pentunsa todella mallikelpoisesti. Pennut kasvavat tasaiseen tahtiin ja pikkuhiljaa pennuissa on nähtävissä myös luonne-eroja. Pennut ovat hyvin tasaisia ulkonäöllisesti ja tällä kertaa on hieman vaikeuksia erottaa niitä toisistaan.

Kaikilla pennuilla on jo hyvä koti tiedossa. 

Koko projekti on taas (jälleen kerran)  kertonut minulle sen, että ehkä minusta ei ole kuitenkaan tähän juttuun, nimittäin kasvattajana toimimiseen. Kotiin toki jää yksi narttupennuista, mutta vain aika näyttää sen, tuleeko mun kennelnimelle enää yhtään pentuetta. Erakkoluonteena koen melko vaikeaksi sen, että joudun tapaamaan uusia ihmisiä ja markkinoimaan itseäni. Pentujen kanssahan minä kyllä jaksan puljata ja antaa niille parhaat mahdolliset edellytykset elämässä :) Onnekseni tälläkin kertaa kaikki tulevat uudet kodit ovat ihania ja tyypit niiden takana tosi kivoja.

Ihmetyttää isosti kuitenkin se, että vaikka laitan sivuilleni, että ota yhteyttä kertomalla itsestäsi jotain, sain tosi paljon kyselyitä niin, että "meillä on kiva piha, haluamme vain kotikoiran" , "paljonko pentu maksaa", "onko pentuja vapaana" tyyliin, eikä sitten yhtään mitään muuta. Ja kun vaadin tapaamista, saan vastaukseksi että "kai se sitten pitää järjestää käynti" ja sitten ei kuulu mitään. Ei kai tätä ääneen pitäisi sanoa, mutta ei hirveästi herätä kiinnostusta tällaiset kyselyt. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikille, mutta tämän tyyppiset sivuutan kokonaan. Tai sitten se, että vastailet hyvinkin pitkästi, mutta sitten kyselijä häipyy, eikä edes kerro, että ei kiinnosta enää. Itselle kuitenkin on tärkeää se, että jos menetän kiinnostukseni, kerron siitä kyllä. Joku sanoi facebookin palstalla, kun asian nostin keskusteluun, että eikö se ole selvä juttu, että jos ei enää vastaa, ei ole kiinnostunut. On se, mutta hyviin tapoihin kuuluu kertoa, että ei enää kiinnosta! Onneksi oli näitäkin joukossa, jotka kertoivat, etteivät halua minulta pentua juuri nyt. Kiitos heille! Tai se, että esität 10 kysymystä ja kyselijä vastaa niistä kolmeen OMASTA mielestään olennaiseen.... Ihan kuin esittäisin kysymyksiä muuten vaan... Ei näiden tyyppien kannata enää tulevaisuudessakaan kysellä minulta pentua. Kuuluttaisin sen perään, että ihmiset noudattaisivat hyviä tapoja. Ja uskon, että muutkin kasvattajat  kärsivät näistä samoista ongelmista. Minä vain sanon sen ääneen tapani mukaan :)

Se, että näkyykö näitä minun uusia kasvattejani koskaan missään virallisesti, on minulle aivan yhdentekevää. Pääasia kuitenkin on, että niillä on rakastavat, hienot kodit. Ja niin uskon olevan. Ja uskon, että yhteyttä pidetään senkin jälkeen, kun kauppakirjat on kirjoitettu.

Ja lisäksi haluan muistuttaa ulkopuolella tämän pentueen! Riskejä sairauksien suhteen on jokaisessa yhdistelmässä, ihan jokaisessa! Niin tässä minunkin yhdistelmässäni. Toivoisin kuitenkin, että mm. autoimmuunisairauksiin suhtauduttaisiin todella vakavasti! Valitettavasti näen tälläkin hetkellä  otettavan IHAN turhia riskejä! Itselläni täysin ehdoton raja kulkee siinä, etten KOSKAAN käytä selkeästi perinnöllistä sairautta sairastavan koiran TÄYSsisarusta jalostukseen. En esimerkiksi itse käyttänyt kahta loistavaa narttua jalostukseen ensimmäisestä (RW) pentueestani juuri siksi, että niiden täysveli on autoimmuunisairas. Toinen ehdoton raja kulkee siinä, että jos linjasta tai ihan lähisuvusta löytyy useampia perinnöllistä sairautta sairastava koira, en myöskään sitä linjaa tai sukua käytä kasvatustyössäni, enkä osta mahdollista jalostuspentua siitä linjasta tai suvusta.

Ei tämä todellakaan tee minusta sen parempaa kasvattajaa kuin joku toinen, ei todellakaan, mutta ainakin nukun yöni todella paljon paremmin noudattaessani näitä periaatteita.

Kannattaa siis miettiä todella tarkasti mistä yhdistelmästä pentunsa ottaa :) Hyvällä tuurilla saa terveen pennun, mutta paskalla tuurilla sairaan. Ja muistakaa myös, että loistavat tulokset eivät yksinään tee yhdestäkään koirasta hyvää jalostuskoiraa.

tiistai, 25. kesäkuu 2019

Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä..

Olen kuullut, että moni väittää kasvattajien rahastavan pentueillaan. Niinkö... niinkö todellakin. Kaikki ei aina mene sillain ihan siististi.. Tässä lyhennetty versio tapahtumista.

Runon synnytys käynnistyi sunnuntaiaamuna 23.6.2019 lämpöjen laskulla noin klo 04. Sitten alkoi odottelu. Noin klo 14  tuli ulos limatulppa ja supisteluja jonkin verran. Synnytys ei kuitenkaan edistynyt. Saviojan Anne kanssa  valvottiin koko sunnuntain ja maanantain välinen yö. Aamu viideltä päätin lähteä käymään päivystyksessä Mevetissä. Halusin varmistaa, että pennuilla ja Runolla on kaikki hyvin. Löydettiin viisi sydäntä jotka pamppailivat hyvään tahtiin. Kotona klo 6 aikaan. Tämän käynnin seurauksena  Runon ponnistelut lisääntyivät. Lämpö ei kuitenkaan lähtenyt nousuun. Noin kello 9 aikaan kokeilin, tuntuuko synnytyskanavassa mitään. Tunsin pienet tassut, eli pentu oli tulossa takajalat edellä. Niin kaukana kuitenkin, ettei niistä saanut otetta. Odotimme noin puoli tuntia Runon supistellessa ja Anne kokeili seuraavaksi. Pentu ei ollut tullut yhtään lähemmäksi. Runo oli äärimmäisen väsynyt ja tuli tunne, että nyt pitää lähteä. 

Soitin etukäteen Mevetiin, että tullaan ja perille päästyä meille oli huone laitettu valmiiksi. Kello oli noin 10. Runo ultrattiin ja todettiin, että pennut ovat edelleen hengissä. Lämpöjen laskusta tässä vaiheessa noin 30 tuntia. Runon kalkkiarvot olivat alarajalla ja sille annettiin lisäkalkkia, jonka jälkeen oksitosiinia. Kanavassa ollut pentu saatiin lähemmäs ja eläinlääkäri Niina Murron ammattitaidon avulla pentu saatiin ulos. Oli todella tiukassa. Poika, todella kauniilla merkeillä ja aivan perhanan virkeä. Pääsi itku sekä minulla ja Annella. Runo alkoi oitis hoitamaan pentuaan ja pentu ohjattiin tissille imemään elintärkeää ternimaitoa.

Hetken päästä annettiin lisää oksitosiinia. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut... Runo oli ihan loppu. Eläinlääkäri kysyi mileipidettäni ja päätin, että Runo ei tule jaksamaan kovin kauaa, joten suostuin sektioon. Runo vietiin leikkuriin ja me jäimme odottelemaan pienen nälkäisen ja kiukkuisen pennun kanssa. Kesken sektion leikkaava eläinlääkäri Matilda Nurmi oli löytänyt syyn synnytyksen edistymättömyydelle... Koska pennut olivat todella isoja (tämän narttulinjan vitsaus), olivat ne venyttäneet Runon kohdun äärimmilleen ja vasen kohdunsarvi oli repeytynyt. Sektiopäätös oli siis ollugt oikea, koska pennut eivät olisi koskaan syntyneet ilman sitä. Runon kohtukin siis jouduttiin poistamaan. Onneksi ei kuitenkaan sisäistä verenvuotoa.

Jonkin ajan päästä meille tuotiin VIISI huutavaa, ERITTÄIN määrätietoista pentua. Eli kohdussa olikin myös yksi bonuspentu. Siinä sitä syntyikin melkoinen hässäkkä, kun Annen kanssa putsattiin pennut ja annettiin niille vastiketta. Koko Mevet kaikui pienten pentusten huudosta.

Noin tunnin päästä Runo tuli pentujensa luo ja samantien hyväksyi kaikki kuusi. Pennut saivat myös imeä ennen kuin lähdimme kotiin.

Lopputuloksena 36 tunnin sessiosta siis kuusi erittäin elinvoimaista pentua, kolme urosta ja kolme narttua. Kiitos Mevetin, kaikki säilyivät hengissä, vaikka katastrofin aiheet olivat ilmassa. En olisi ikinä antanut itselleni anteeksi, jos Runo olisi menehtynyt tässä yhteydessä. Se kuitenkin on kaikkein tärkein.

Nyt ollaan kotona. Runo voi olosuhteisiin nähden hyvin. Hoitaa pentunsa loistavasti ja pennut ovat tyytyväisiä. Runo on lääkityksella, antibiootti ja tulehduskipulääkitys, sekä Primperan maidon tulon vahvistamiseksi. Haava on tosi siisti.

Ja onneksi on vakuutus :)

Olen äärimmäisen kiitollinen Mevetin hoitohenkilökunnan lisäksi myös Saviojan Annelle. Ilman hänen apuaan ja tukeaan olisin itse todennäköisesti romahtanut. Eipä taida olla keinoa, jolla voisin korvata tämän hänelle. Kiitän myös tyttäriäni Katjaa ja Kirsiä. Katja hoiti pitkän päivän muita koiriani ja Kirsi hoiti pentuja maanantain ja tiistain välisen yön, jotta sain nukkua. Blåbergin Pialle myös iso kiitos henkisestä tuesta.

Mevetiin viety kukkia ja kahvipullaa :)

Saapa nähdä tuleeko muita vastoinkäymisiä tämän pentueen osalta.... Niinhän sitä sanotaan, että pessimisti ei pety... Yritän  nyt kuitenkin nauttia pentujen kasvusta ja kehityksestä täysin rinnoin. Onneksi on kesä ja joustava esimies töissä.

Joo ja pennut olivat kaikki noin 400 - 500 g väliltä syntyessään.

IMG-20190624-WA0001%20%281%29.jpg

 

 

  • Koirat kotona

  • Etäjäsenet