keskiviikko, 2. syyskuu 2020

Anki on poissa :(

Meidän rakas, pieni suuri sielu, maailman kiltein pikkukoira Anki, on poissa. Ankille tehtiin eutanasia 1.9.2020

Lyhyt tarina Ankista

Anki tuli meille vuoden 2007 alkuviikkoina. Se syntyi 6.12.2006 kennel Fireboy's kennelnimen alle. Tyttäreni Kirsi oli halunnut omaa koiraa ja nimenomaan cavalier kingcharlesin spanielia. Monien yhteensattumien myötä pentu syntyi tollerituttavuuden perusteella tutulle kasvattajalle. En koskaan unohda tuolloin 13 -vuotiaan tyttäreni ilmettä, kun pieni käärö annettiin hänen syliinsä ja kerrottiin, että tämä lähtee nyt meidän mukaamme. Anki tuli meille sijoituspentuna.

Anki oli alusta asti varsin sinnikäs pikkuinen. Kooltaan totaalisen kirppu tollereiden rinnalla ja varsinkaan tolleri Nekku ei aluksi voinut sitä sietää. Mutta sinnikkyydellään Anki ui myös Nekun suosioon lopulta. Anki rrrrakasti uimista. Missä vesi, siellä Anki.

Kirsi teki kaiken peruskoulutuksen Ankille ja he aloittivat tokon ja agilityn. Kirsi vei Ankin agilityssä kakkosluokkaan. Sitten Kirsi ei halunnut enää kisata ja koira jäi kotikoiraksi. Itse myös yritin tokoa jonkin aikaa, mutta totesin, että ei tule mitään.

Ankille tehtiin sijoituspentue sen täytettyä kaksi vuotta ja siitä syntyi kaksi pentua, uros ja narttu. Anki siirtyi Kirsin omistukseen tämän jälkeen.

Näyttelyissä Anki kävi n. 13 kertaa ja sai lähes aina ERIn mutta ei SA:ta. Päätin, etten jaksa juosta niissä enää.

Anki oli kotikoirana, kunnes kuvioon tuli seurakaveri Marika. Marika halusi kokeilla kisaamista Ankin kanssa ja veikin sen lopulta kolmosluokkaan. Jäi parista nollasta kiinni, ettei Anki osallistunut yhden vuoden SM-kisoihin.

Kohtalaisen nopeasti tämän jälkeen Ankilla alkoi olla hyppyvaikeuksia ja kisaura loppui. Anki kuvattiin magneettikuvauksella mahdollisen pentusuunnitelman vuoksi ja kuvauksen tuloksen saatuani kauhistuin tulosta. Ankilla oli kuvauksen perusteella voimakkaita muutoksia selkäytimessä ja kallossa. Itse luokittelen sen syringomyeliakoiraksi. En olisi ikinä voinut kuvitella, että Ankin tilanne olisi niin heikko. Luovuin omista pentusuunnitelmista ja myös agility loppui.Anki oli kertaallen astutettu ennen kuvausta, mutta luojan kiitos se jäi tyhjäksi.

Lapset muuttivat kotoa ja Anki jäi asumaan minun luokseni, koska se oli tottunut elämään koiralaumassa. Yhteys Kirsiin säilyi silti hyvin vahvana.

Minulla vaihtui rotu bordercollieksi ja Anki sopeutui laumaan erinomaisesti. Anki oli lauman ehdoton pomo loppuun asti. Pieni musta kun päätti, että tuohon haluan nukkumaan, niin muut väistyivät. Aloitin kasvattamisen bordercollieilla vuonna 2014 ja Anki on vuosien varrella toiminut aina pentueiden ensimmäisenä leikittäjänä. Viime kesänä viimeksi, vaikka se oli jo aika vanha.

Anki kuuroutui jo vuosia sitten. Käsimerkeillä totteli hyvin, mitä nyt ajoittain päätti, ettei muka "huomaa" käskyjäni. Useampi vuosi sitten huomasin, että sillä oli myös kaihi. Suussa oli myös hyvin usein ongelmia, hammaskiveä muodostui todella nopeaan. Ankin suuta hoidettiin vuosien varrella melko usein. Sydämen sivuäänet huomattiin noin 5 vuotta sitten.

Anki kuitenkin oli pirteä ja innokas lenkkeilijä ihan loppuun asti. Vielä viime kevääseen tilanne oli kohtalaisen hyvä.

Sitten Anki alkoi laihtua. Se menetti tyystin lihasmassansa muutaman kuukauden aikana 2020. Kokeilin useita ruokamerkkejä painon lisäämiseen, mutta tuloksetta. Ruoka meni "läpi" eikä se hyödyntänyt ravintoaineita. Aloin puhua Kirsille, että Ankilla ei ehkä ole kovin pitkää aikaa jäljellä. Aloin epäillä, että laihtumisen takana on jokin vakavampi sairaus. Vein Ankin ystäväni Eevan luokse puolueettomaan arviointiin, itse kun sitä raakaa kokonaiskuvaa ei aina näe. Eeva lukee koiria hyvin ja hänen kertomansa oli selkeä. Anki sinnittelee lauman takia. Jos se olisi yksin, olisi se antanut periksi.

Ankille tuli viimeisinä viikkoina myös paha silmätulehdus ja verinen ripuli. Näistä merkeistä päättelin, että elimistö alkaa pettää. Vahva epäilys tuli siitä, että sillä on syöpä. Mm peräaukon ympärille muodostui iso massa.

Teimme Kirsin kanssa raskaan päätöksen pari viikkoa sitten ja Ankille tehtiin eutanasia 1.9.2020 tutun eläinlääkäri Minnan toimesta. Kirsille päätös oli raskas, mutta hän hyväksyi sen. Anki sai eilen nukkua pois Kirsin sylissä 13 vuoden ja lähes 9 kuukauden ikäisenä.

Olen vilpittömästi onnellinen siitä, että sain kokea tämän rodun valtavan lempeyden ja iloisuuden. Maailman paras seurakoira, mutta valitettavasti jalostuksella pilattu. Minulle ei ikinä tule enää cavalieria. Mutta minulla on ikävä pikkukoiraa <3 Anki oli persoona isolla P:llä. Nuku rauhassa <3

Anki vuonna 2008

Anki-ruusuke-%20070908.jpg

Anki keväällä 2020

DSC_2266.jpg

 

lauantai, 23. toukokuu 2020

Ei enää pentukyselyjä Vanillan pentueeseen

Vanillan omistaja on ilmoittanut, ettei hän enää ota vastaan pentukyselyitä. Pennuille löytyy varmuudella kodit jo tulleista kyselyistä. Kiitos kiinnostuksesta :)

sunnuntai, 17. toukokuu 2020

Pentusuunnitelmia :)

Ei minun kennelnimelleni, mutta iki-ihanalle kasvatilleni Vanillalle. Tästä pentueesta olen hyvin ylpeä !!!

Vanilla%20ja%20Chaplin%20pentuilmoitus%2

Pentue tulee siis rakkaan ystäväni Pian kennelnimen alle. Pentue on kuitenkin Elenan, joten ensisijaiset yhteydenotot Elenalle sähköpostilla.

Vanilla on ultrattu tiineeksi. Pennuista on jo muutama kiinnostava koti varalla, mutta kysellä silti saa.

Elenan ohjeistus:

""Kerrothan itsestäsi ja koirataustastasi sähköpostissa. Pennuille etsitään ensisijaisesti harrastavia koteja."

sunnuntai, 29. joulukuu 2019

Hieman summailua

Pitkästä aikaa kirjoittelua tänne.

Kesällä (24.6.2019) meille tuli siis kolmas pentue kennelnimelleni ja ensimmäinen omalle kasvatille. Tanssipentue (Tiwian's I Have a Dream (Runo) / Korsakov's Footsteps in the Dark(Flynn).  Pentueeseen syntyi kuusi pentua, kolme narttua ja kolme urosta. Projekti kokonaisuudessaan oli minulle kohtalaisen raskas, vaikka kaikki menikin hyvin pentujen osalta. Runohan jouduttiin sektioimaan synnytyksen yhteydessä ja myös kohtu jouduttiin samalla poistamaan. Äärimmäisen suuri Kiitos Anne Savioja tuestasi synnytyksen aikana. Runo kuitenkin toipui hyvin ja oli erinomainen emä. Kuuden pennun hoitaminen viimeisen päälle on yllättävän rankkaa kasvattajalle! Se kakan määrä, virikkeiden tarjoaminen, tuntemattomien ihmisten vierailujen määrä ja uusien kotien päättäminen ei ole ihan niin helppoa, kuin moni luulee. Yksi peruutuskin tuli, mutta loppujen lopuksi se oli vain hyvä asia. Olin toki jälleen kerran onnekas, kun sain pennuille ihanat kodit kaikille. Yhteistyö Blåbergin Pian (Flynnin omistaja) kanssa sujui tottakai hyvin, olemmehan olleet todella hyviä ystäviä vuosien ajan. Ei ollut ylimääräistä säätöä siinä suhteessa onneksi. Koko vuosilomani käytin projektiin ja rehellisesti sanoen, olin väsyneempi lomalta töihin palatessani, kuin lomalle lähtiessäni. Onneksi minulla on äärimmäisen hyvä esimies, joka jousti tarvittaessa. Sinänsä pentujen kasvun seuraaminen on antoisaa ja vietin niiden kanssa paljon aikaa.

Pojat 6 vk Sulo, Alfie ja Samba

DSC_1920.jpg

Tytöt 6 vk. Malla, Dimma ja Haiku.

DSC_1943.jpg

Kuvien copyright Katja Kinnari.

Välittömästi pentujen lähdettyä elämäni koiralle Wialle  tehtiin todella iso leikkaus märkäkohdun takia. Ja se ei riittänyt... Ko. leikkauksen yhteydessä todettiin nisäkasvaimia. Niiden lisääntymisvauhti aiheutti minulle suoraan sanoen paniikin. Menettäisinkö elämäni koiran vain 10 vuoden iässä. Wia leikattiin uudelleen n. 2 kuukautta sen jälkeen, kun edellinen leikkaus oli tehty ja siltä poistettiin kaikki nisät oikealta puolelta ja iso patti oikeasta kyljestä. Onneksi kaikki kasvaimet osoittautuivat lopulta hyvänlaatuisiksi ja Wiaa en joutunut koirien taivaaseen lähettämään. Olisi ollut minulle TODELLA kova kolaus. Leikkaava lääkäri oli Susanna Martikainen Mevetistä ja olen todella kiitollinen hänen lämmöstään ja mukana elämisestään. Wia voi tällä hetkellä erinomaisesti :)

Runon vein SBCAC Ry:n luonnetestiin melko pikaisesti pentujen jälkeen. Runon käytös luonnetestissä oli minulle todella suuri yllätys! Toki tiesin sen reaktiiviseksi, mutta se paineistui huimasti varsinkin haalarista ja tynnyristä. Luulin tuntevani koirani ja sen taustat hyvin... Jälkiviisaana mietin, että olisiko pitänyt testata etukäteen, ennen pentuja, ja olisinko tehnyt pentuetta sen jälkeen.... Mietityttää toki mistä ko. käytös on peräisin... Runo toki läpäisi luonnetestin +90 pisteellä (laukauskokematon, joka ei muuten pidä paikkaansa, Runo on laukausvarma), mutta en ole millään tavalla tyytyväinen tulokseen.

Runon kanssa on jouduttu tekemään erittäin paljon töitä luonnetestin jälkeen. On palattu tokossa perusharjoituksiin, jotta se saadaan samalle tasolle, missä se oli ennen luonnetestiä. Iso kiitos tästä kuuluu ystävälleni Jonnalle. Hän on ollut valtavan suuri tuki.

Pennut ovat nyt 6 kuukautta vanhoja ja kaikilla tuntuu menevän hyvin. Olen kaikkia käynyt tapaamassa niiden kotona ja pidämme yhteyttä. Keväälle suunnittelen ainakin paimennustapahtumaa, jossa nähdään onko pennuissa yhtään paimennustaipumusta. Sehän toki ei ole missään vaiheessa ollut minun pääasiallinen tavoitteeni, mutta kiva olisi jos jotain hyvää siinäkin suhteessa tulisi ilmi. Pennut treenaavat perusjuttuja ja olipa yksi niistä, Malla, jopa Messarin pentunäyttelyssäkin upeasti esiintyen. Kiitos siitä Piia.

Kotiin jäi Haiku... Se pentueen rumin :) Sen luonne on varsin itsenäinen, haastava... Minä en merkitse sille kovinkaan paljon :) Haiku on sekoitus kovuutta ja nöyryyttä, jopa mielistelevyyttä. Voi olla, että menee hetki, ennen kuin olen sille maailman napa. Omalla tavallaan hyvin haastava pikkupentu ja ihan samalla tavalla reaktiivinen, kuin emonsakin. Ehkä siitä joskus kehittyy se joutsen. En pidä kiirettä :)

Tiitu... Siitä on tullut minulle terapiakoira :)  Se alkaa pikkuhiljaa loistaa tokossa. Otan sen treenattavaksi, kun harjoitus on mennyt pieleen Runon tai Haikun kanssa ja tulen hyvälle tuulelle. Koen äärimmäisen suurta mielihyvää sen silmien loistaessa tokotreeneissä. Se haluaa tehdä ja on silminnähden onnellinen tehdessään minun kanssa juttuja. Se on luonteeltaan kuin Hessu Hopo! Pitkä matka kuitenkin on kokeissa starttaamiseen. Tiitu osaa, mutta pelkään sitä, että kun itse jännitän, ottaa Tiitu minusta paineita.

Anki <3. Vanha rouva täytti 6.12.2019 jo 13 vuotta. Rouva on edelleen koko lauman pomo. Siinä ei juurikaan näy ikääntyminen, mitä nyt takapään käyttö on aika jäykkää. Edes harmaantunut se ei ole juurikaan. Aika hyvin sydänsairaalta, syringo-oireiselta, kuurolta ja kaihiselta koiralta. Tosiasia kuitenkin on, että Ankin kanssa mennään päivä kerrallaan.. Haiku tuntuu rakastavan Ankia <3

Tulevaisuuden suunnitelmista kasvatuksen osalta... Niitä ei ole :) Saa nähdä unohtuuko projektin raskaus seuraavan kolmen vuoden aikana... Ja onko Haikusta ylipäätään jatkamaan narttulinjaani. Lisää koiria minulle ei kotiini varmasti tule! Viidessä on ihan tarpeeksi :) Vähempikin riittäisi. Ja minähän en pentuetta tee, jos en voi kotiini yhtä pentua jättää  kasvamaan.

Toivotan kaikille kasvateilleni tasapuolisesti äärimmäisen hyvää vuotta 2020. Ehkä energiani riittää tapaamaan myös aiempia kasvattejani, ollen heitä laiminlyönyt aivan liian paljon. Anteeksi!

tiistai, 6. elokuu 2019

Pennut 6 viikkoa

Rakas ystäväni Mari kävi kylässä ja sain suostuteltua ottamaan kuvia. Katjahan on meillä normaalisti kuvannut, mutta nyt tyttö on jatkuvasti töissä, niin pyysin Maria ottamaan kuvia. Pentujen rakennekuvien kanssa oli ongelmia mm. valotuksen suhteen, joten nyt tähän vain naamakuvat.

Huomenna pennut silmäpeilataan, sirutetaan ja rekisteröidään Malmin Apexissa Sari Jalomäen toimesta.

TIWIAN'S JIVE FOOTSTEPS "Alfie", omistaja Sharon Campbell, Helsinki
_MG_9471.jpg

TIWIAN'S SAMBA FOOTSTEPS, omistaja Tarja Viherranta, Masku

_MG_9546.jpg

TIWIAN'S RUMBA FOOTSTEPS, "Sulo", omistaja Hanna Stenvall, Vantaa

_MG_9588.jpg

TIWIAN'S WALTZ FOOTSTEPS, omistaja Maria Lahtinen, Kangasala

_MG_9880.jpg

TIWIAN'S FOXTROT FOOTSTEPS, "Haiku", omistaja Tiina Kinnari, kennel Tiwian's, Espoo

_MG_9748.jpg

TIWIAN'S TANGO FOOTSTEPS, omistaja Pia Kiansten, Lahti

_MG_9799.jpg

 

  • Koirat kotona

  • Etäjäsenet