Vaikean synnytyksen jälkeen kaikki on sittenkin mennyt kuin Strömsössä. Eli Runo on hoitanut pentunsa todella mallikelpoisesti. Pennut kasvavat tasaiseen tahtiin ja pikkuhiljaa pennuissa on nähtävissä myös luonne-eroja. Pennut ovat hyvin tasaisia ulkonäöllisesti ja tällä kertaa on hieman vaikeuksia erottaa niitä toisistaan.
Kaikilla pennuilla on jo hyvä koti tiedossa.
Koko projekti on taas (jälleen kerran) kertonut minulle sen, että ehkä minusta ei ole kuitenkaan tähän juttuun, nimittäin kasvattajana toimimiseen. Kotiin toki jää yksi narttupennuista, mutta vain aika näyttää sen, tuleeko mun kennelnimelle enää yhtään pentuetta. Erakkoluonteena koen melko vaikeaksi sen, että joudun tapaamaan uusia ihmisiä ja markkinoimaan itseäni. Pentujen kanssahan minä kyllä jaksan puljata ja antaa niille parhaat mahdolliset edellytykset elämässä :) Onnekseni tälläkin kertaa kaikki tulevat uudet kodit ovat ihania ja tyypit niiden takana tosi kivoja.
Ihmetyttää isosti kuitenkin se, että vaikka laitan sivuilleni, että ota yhteyttä kertomalla itsestäsi jotain, sain tosi paljon kyselyitä niin, että "meillä on kiva piha, haluamme vain kotikoiran" , "paljonko pentu maksaa", "onko pentuja vapaana" tyyliin, eikä sitten yhtään mitään muuta. Ja kun vaadin tapaamista, saan vastaukseksi että "kai se sitten pitää järjestää käynti" ja sitten ei kuulu mitään. Ei kai tätä ääneen pitäisi sanoa, mutta ei hirveästi herätä kiinnostusta tällaiset kyselyt. Olen pyrkinyt vastaamaan kaikille, mutta tämän tyyppiset sivuutan kokonaan. Tai sitten se, että vastailet hyvinkin pitkästi, mutta sitten kyselijä häipyy, eikä edes kerro, että ei kiinnosta enää. Itselle kuitenkin on tärkeää se, että jos menetän kiinnostukseni, kerron siitä kyllä. Joku sanoi facebookin palstalla, kun asian nostin keskusteluun, että eikö se ole selvä juttu, että jos ei enää vastaa, ei ole kiinnostunut. On se, mutta hyviin tapoihin kuuluu kertoa, että ei enää kiinnosta! Onneksi oli näitäkin joukossa, jotka kertoivat, etteivät halua minulta pentua juuri nyt. Kiitos heille! Tai se, että esität 10 kysymystä ja kyselijä vastaa niistä kolmeen OMASTA mielestään olennaiseen.... Ihan kuin esittäisin kysymyksiä muuten vaan... Ei näiden tyyppien kannata enää tulevaisuudessakaan kysellä minulta pentua. Kuuluttaisin sen perään, että ihmiset noudattaisivat hyviä tapoja. Ja uskon, että muutkin kasvattajat kärsivät näistä samoista ongelmista. Minä vain sanon sen ääneen tapani mukaan :)
Se, että näkyykö näitä minun uusia kasvattejani koskaan missään virallisesti, on minulle aivan yhdentekevää. Pääasia kuitenkin on, että niillä on rakastavat, hienot kodit. Ja niin uskon olevan. Ja uskon, että yhteyttä pidetään senkin jälkeen, kun kauppakirjat on kirjoitettu.
Ja lisäksi haluan muistuttaa ulkopuolella tämän pentueen! Riskejä sairauksien suhteen on jokaisessa yhdistelmässä, ihan jokaisessa! Niin tässä minunkin yhdistelmässäni. Toivoisin kuitenkin, että mm. autoimmuunisairauksiin suhtauduttaisiin todella vakavasti! Valitettavasti näen tälläkin hetkellä otettavan IHAN turhia riskejä! Itselläni täysin ehdoton raja kulkee siinä, etten KOSKAAN käytä selkeästi perinnöllistä sairautta sairastavan koiran TÄYSsisarusta jalostukseen. En esimerkiksi itse käyttänyt kahta loistavaa narttua jalostukseen ensimmäisestä (RW) pentueestani juuri siksi, että niiden täysveli on autoimmuunisairas. Toinen ehdoton raja kulkee siinä, että jos linjasta tai ihan lähisuvusta löytyy useampia perinnöllistä sairautta sairastava koira, en myöskään sitä linjaa tai sukua käytä kasvatustyössäni, enkä osta mahdollista jalostuspentua siitä linjasta tai suvusta.
Ei tämä todellakaan tee minusta sen parempaa kasvattajaa kuin joku toinen, ei todellakaan, mutta ainakin nukun yöni todella paljon paremmin noudattaessani näitä periaatteita.
Kannattaa siis miettiä todella tarkasti mistä yhdistelmästä pentunsa ottaa :) Hyvällä tuurilla saa terveen pennun, mutta paskalla tuurilla sairaan. Ja muistakaa myös, että loistavat tulokset eivät yksinään tee yhdestäkään koirasta hyvää jalostuskoiraa.
