Saattaa tulla hieman pitkä teksti :) Sorry lukijat

Wia siis aloitti juoksunsa 10.11.2013 isänpäivänä, myöhästyneet onnittelut rakkaalle isälleni taivaaseen. Tämän seurauksena jouduin hieman tekemään työjärjestelyitä, jotta sain lomani siirrettyä tälle viikolle.

Torstaina 14.11.2013 (5. juoksupäivä) käytin Wian akupunktiossa eläinlääkäri Christel Boyn luona kiiman vahvistamiseksi ja mahdollisten kiputilojen poistamiseksi. Wia on reagoinut akupunktioon ylipäätään tosi hyvin, joten halusin tämänkin keinon käyttää tavoitteen saavuttamiseksi.

Ensimmäinen progetesti otettiin Wialta Mäntsälän Animagissa lauantaina 16.11.2013 (7. juoksupäivä). Samalla Merja Dahlbom otti myös papa-näytteen ja tutki Wian, jottei sillä ole mitään fyysistä estettä astutukselle. Ei ole :) Papa oli jo todella kypsä, mutta proge vain 0,3. Merjan suosituksesta seuraava proge sovittiin tiistaille 19.11.2013 (10. juoksupäivä). Oli muuten pitkät kaksi päivää :) Tiistaina odottelin progen tulosta Pirjon (kennel Tronic) luona ja matkalaukut oli pakattu autoon valmiiksi, jos joutuisin saman tien lähtemään Kemiin. Proge 2,5 eli LH-piikki oli saavutettu. Tästä LH-piikistä noin kahden päivän päästä tapahtuu oletettavasti ovulaatio. Merja ehdotti, että otettaisiin kolmas proge vielä torstaina 21.11.2013. Muistelin, että silloin kun Wia yritettiin astuttaa Lakulla, oli ainoa tosi hyvä yritys silloin 2 päivää LH-piikin jälkeen. Puhuin Pirjon ja Viljamaan Pian kanssa pitkään ja lopulta päädyin ratkaisuun, että ajan Kemiin keskiviikon ja torstain välisenä yönä, niin että olemme Robinin luona heti aamusta. Sannaa tietenkin informoin asiasta ja onneksi Sannan suunnitelmat olivat sellaiset, että meillä olisi koko päivä aikaa. En näet luottanut YHTÄÄN siihen että Wia antaisi astua, vaikka olisi miten hyvät päivät tahansa :)

Ajamaan lähdin 20.11.13 keskiviikkoillalla klo 20 aikaan. Viitasaarella oli pakko pysähtyä nukkumaan joksikin aikaa. Siellä pakkasta -7 astetta, mutta onneksi oli makuupussi mukana. Kiitos muuten Viitasaaren ABC:lle erinomaisesta palvelusta.

Matkaa jatkoin noin klo 02.30. Kärsämäen kohdalla pääsin elämäni lähimmäksi luonnonvaraista hirveä. Tätä lähempänä olen sen nähnyt vain Korkeasaaressa. Vuoren kokoinen hirvi seisoi ihan tien oikeassa reunassa. Onneksi vauhtia oli vain noin 80 km/h, joten ehdin jarruttaa ja onneksi se hirvi päättikin palata tulosuuntaansa metsään. Tässä vaiheessa etäisyyttä oli noin 10 metriä! Säikäytti kuitenkin ihan tolkuttomasti. Tämän seurauksena päästin yhden rekan ohitseni ja ajoin sen perässä Liminkaan saakka. Ajattelin, että jos uusi hirvi tielle tulee, niin se rekka auraa sen pois minun edestäni :). Tupoksen ABC-aseman pihassa oli taas pakko nukkua hieman, noin tunti. Kemissä olin noin 7.30.

Robin ja Wia pääsivät näkemään toisensa klo 10. Ensimmäiset viisi minuuttia näytti siltä, että Wia ei hyväksy Robinia. Se murahteli ja meni pakoon. Robin käyttäytyi niin, että tiesimme kuitenkin tärppien olevan päällä, eikä se antanut periksi. Yht'äkkiä Wian käytös Robinia kohtaan muuttui ja se alkoi leikkiä ja nuoleskella Robinin suupieliä. Ja näppärästi Robin hoiti homman. Kiinni olivat 25 minuuttia. Olin ja olen aivan älyttömän onnellinen siitä että A: älysin lähteä ilman sitä kolmatta progea ja B: että Wia antoi astua. Minä kun uskon luonnon valintaan ja Wia sai päättää hyväksyykö vai ei.

Olin varannut itselleni kaksi yötä hotelli Pohjanrannasta Keminmaalta. Sielläkin tosi ystävällinen palvelu. Paikka oli hieno, vaikkakin hotelli oli tehty entiseen vanhainkotiin. No minähän istuin sinne kuin nenä päähän :) Menin hotellille ja peruin samantien sen toisen yön. Ja sitten huoneeseen ja simahdin kuin saunalyhty. Illalla kävin Haaparannassa nuuska-ostoksilla ja palattuani nukahdin taas noin klo 21.30. Ei mitään käsitystä mitä ohjelmia telkkarista oli tullut. Muutama pitkä puhelukin tuli puhuttua. Ja pakkasta oli noin -15 astetta. Pieni shokki etelän lämmön jälkeen.

Tänä aamuna uudestaan Sannalle klo 9. Nyt näki selvästi, että Robin ei ollut läheskään niin innokas Wian perään. Astuminen kuitenkin tapahtui ja kiinni olivat 15 minuuttia. Wialle tämä toinen kerta oli helpompi. Torstaina se oli lähinnä hämmentynyt koko jutusta. Uskon, että huomenna lauantaina astutus ei olisi enää onnistunut.

Kotiin lähdin ajelemaan klo 11 aikaan ja nyt siis (klo 20.50) olen kotona kahdella lyhyellä pysähdyksellä ja kaikki kunnossa. Eikä edes väsytä. Yhteiskuvat lemmenparista jäivät valitettavasti ottamatta :(

Mä olen niin helpottunut ja NIIN ONNELLINEN!!!! Ensimmäinen vaihe tässä projektissa onnistui. Nyt sitten kaikki onnenapilat ja hevosenkengät käyttöön, jotta tulostakin myös pentujen suhteen tuli! Ultraan menemme joulun ja uuden vuoden välissä. Laskettu aika ensimmäisestä astutuksesta on 23.1.2014.

Voin sanoa näin jälkeenpäin, että yöllinen ajo Espoosta Kemiin ei ehkä ollut se viisain ratkaisu, mutta tulipahan tehtyä. Ei minusta olisi rekkakuskiksi...

Ihan älyttömän suuret kiitokset Sannalle vieraanvaraisuudesta ja erityiskiitos taas Eevalle huolehtimisesta matkan aikana. Ja muillekin ystäville! Ihanaa kun on ystäviä! Ja Kikalle kiitos muiden koirien hoitamisesta. Nekku muuten taas päätti kehittää itselleen ripulin. Taitaa poika olla niin kiinni minussa, ettei kestä sitä, että olen poissa :((