Kolme päivää oli vapaata, mutta laakereillani en ehtinyt lepäilemään..

Perjantaina olin lupautunut antamaan koulutusvinkkejä yhdelle tutulle liittyen heidän 1,5 vuotiaaseen saksanpaimen-urokseen. Tsiisus se koira oli iso! Ja sitä myöten vahva. Oli emäntänsä vetäissyt kunnolla kumoon taannoin. Siinä opastuksessa vierähti pari tuntia. Kovasti on pariskunnalla töitä tehtävänä, että tuon kokoisen koiran kanssa elämä alkaa sujumaan. Luonteeltaan veijari oli aika ihana. Sieltä lähdettyäni vein Nekun jälleen kerran viettämään luksusviikonloppua Kaitsun perheen luo.

Kolmen aikaan oli Ankin ja Marikan viimeistelytreenit lauantain kisoja ajatellen. Hyvältä näytti. Illalla lähdettiin Mian kanssa katsastamaan sunnuntain BH-kokeenpitopaikka. Hyvä että mentiin, sillä navigaattori ohjasi meidät keskelle peltoa, keskelle ei mitään... Siellä sitten oltiin pyörätiellä ja onneksi ystävällisen koiranulkoiluttajan ansiosta viimein löydettiin kentälle. Kentällä tehtiin tottisosuus vuorotellen. Käytiin myös Korson keskustassa totuttelemassa taas juniin ja hälinään. On se kaamea paikka, kännisiä kakaroita S-marketin edustalla. Mahtaa kauppias tykätä.

Lauantaina sitten Hyvinkäälle agikisoihin. Kolme starttia ja kolme hyllyä, mutta varsinkin 2. ja 3. startti olivat jo hienoa menoa. LUVAt olivat tällä kertaa kiinni kepeistä, joka kieltämättä on Ankin heikoin este. Se kun tulee kepeiltä herkästi ulos ohjaajan pienestäkin liikkeestä. Mutta vauhti oli kohdallaan ja nollalla olisivat varmasti olleet aika korkealla tuloksissa. Hyvä tästä vielä tulee! Tsemppiä Marikalle! Nyt odotellaan Ankin juoksut pois alta, niistä on pientä oiretta näkyvissä alkanevat näinä päivinä.

Kotona olin lauantaina klo 21. Ja jännitys alkoi.... Luin BH-kokeen ohjeita varmaan kymmenen kertaa ja pelko sen kun kasvoi. Olinhan menossa tilanteeseen, jossa en koskaan ole ollut. En ole ikinä nähnyt yhtään PK-puolen koetta, en ole yhtään koiraa kouluttanut ajatellen PK-kokeita (no Nekkua ihan vähän) Luvassa pitkiä seuraamisia, pitkä paikallamakuu ja etenkin kaupunkiosuus pelotti etukäteen Wian vilkkauden takia.

Aamulla klo 8.15 liikkeelle, mentiin Mian kanssa samalla kyydillä. Jouduttiin kesken kaiken palaamaan puolesta välistä takaisin päin, kun tytär ei löytänyt avaimiaan -> Mia ja minä myöhässä aikataulusta. Oltiin kuitenkin ihmisten aikoihin koepaikalla. Mialle kävi huono arpaonni, sillä joutuivat suorittamaan ensimmäisessä parissa. Wia luonnollisesti viimeisenä, koska sillä on juoksut.

Mia ja Elli tekivät varmaa työtä. Ellin seuraamista on ilo katsella, se on eleetöntä mutta silti iloista. Ja se paikka... täydellinen! Ellin paikkamakuu oli juuri niin Elliä kuin vain voi olla. Se välillä nukkui   Muutkin osiot hienosti, joten läpi meni Ellillä ja menolippu kaupunkiosuuteen.

Wian vuoro siis viimeisenä. Otin Wian ulos autosta jo edellisen parin suorittaessa, ulkoilutin ja vähän "hifistelin". Wia oli yllättävän rauhallinen ja teki kaikki mitä pyysin. Sitten tuli meidän vuoro.. Ensin suullinen ilmoittautuminen tuomarille ja pääsimme ensimmäisenä suorittamaan. Taluttimessa seuraaminen meni tosi hyviin. Wiu oli kuulolla ja kontaktikin piti lähes koko ajan. Henkilöryhmässäkin meni hyvin. Vapaana seuraaminen alkoi myös hyvin. Sitten minä kämmäsin... Unohdin pitkän suoran paluussa juoksu- ja hitaankäynnin osuuden! Vasta melkein lopussa tajusin ja hypähdin juoksuun. Videolla näkyy kun hypähdän kuin pelästynyt strutsi kädet sivulle ja kiljaisen . Muutoin suoritus hyvä. Istumisessa tein päätä kääntämällä varmistuksen. Maahanmeno ja luoksetulo tosi hyvä. Paikallaolossa Wia oli tarkkaavainen ja pysyi kuin pysyikin paikallaan. Näin pitkää ei ole koskaan tehty. Videolla näkyy pari etutassujen liikauttamista ja pari haistelua, muutoin ei huomautettavaa,

Arvostelussaan tuomari kehui Wian ja minun yhteistyötä ja koiran suoritustapaa. Taisi sanoa, että näinhän se juuri pitäisi tehdä. Harmitteli toki, kun ohjaaja oli kaavion unohtanut. Osiot: Taluttimessa seuraaminen erinomainen, taluttimetta seuraaminen hyvä (se minun kämmi alensi erinomaisesta), liikkeestä istuminen erinomainen, maahanmeno - luoksetulo erinomainen. Istumisen osalta tuomari oli kyllä huomannut käskyn vahvistamisen, mutta tunnustin sen tehneeni tarkoituksella. Mars kaupunkiosuuteen...

Nyt ei enää pelottanut yhtään. Tokihan koirani tunnen ja tiedän, ettei se pomminvarmasti ilmennä aggressiivisuutta ihmisiä tai muita koiria kohtaan. Väsymys oli Wialla sen verran kova, että ei jaksanut edes sinkoilla. Kulki kauniisti vierellä ilman käskyä talutin löysällä, istui kun pysähdyin, ei yrittänyt hypätä vastaantulevan, minun kanssani juttusille tulleen miehen syliin, ei säikähtänyt auton ikkunasta huutelevaa miestä, ei sauvakävelijää, ei fillaria. Kaupan edessä yksin ollessaan oli vain katsonut ohikulkijoita, ei levottomuutta, ei pelkoa. Tuomarin kommentti: Tästä ei ole mitään huomautettavaa. Koira toimi mallikelpoisesti.

Myös Ellin kaupunkiosuus sujui erinomaisesti, vielä paremmin kuin Wialla. Nyt sitten siskokset saavat liittää nimensä eteen BH-tunnuksen

BH BORDERIINAN GEMMA ja BH BORDERIINAN GIGGI.    HYVÄ ME!

Lisäys 24.8.2011. Sain luvan kuvaajalta laittaa tämän tänne. Copyright Tarja Ivakko (kennel Darya's)

Kuvassa BH Wia, BH Elli ja BH Jäbä (Frosty Field's Floating Point)

Puhuttiin Mian kanssa pitkään siitä, kuinka onnellisia olemme saadessamme omistaa tällaisilla luonteilla ja moottoreilla varustetut koirat. Niiden kanssa on helppoa mennä ihan mihin vaan, ilman pelkoa huonosta käytöksestä, stressaamisesta, vinkumisesta.... Kiitos Pialle kannustamisesta harjoittelemaan tätäkin puolta ja puoliksi pakottamisesta kokeeseen. Mitä emo edellä, sitä tyttäret perässä  Varsinaiseen PK-kokeeseen mennään vasta ensi vuonna. Tälle vuodelle on vielä tavoitteena tokon VOI-startti ja mielellään se ykköstulos saaliina. Ja ehkä se yksi näyttely....

Loppuillan vietin AST:n kentällä virallisissa kisoissa kanttiinitätinä. Nyt väsyttää. Näissä kisoissa Katja ja Taika saivat nolla-tilin avattua medi3-luokassa, josko ensi kesänä SM-kisoihin... Onnea Katja!