Meinasi ihan unohtua...

Vietettiin perjantai-ilta AST:n kentällä epävirallisten kisojen merkeissä. Pääasiassa oli töissä kanttiinissa, mutta sain kuin sainkin rohkaistua itseni (muutaman henkilön boostauksella)  ja osallistuin Ankin kanssa mini-kilpailevien radalle. Tämä oli siis ensimmäinen meidän nk. kilpailustartti ja edellisistä harjoituksistakin on aikaa todella paljon, viime viikolla kun en sitten päässytkään treeneihin.

Tuloksena sarjan ainoa hylly   En saanut kinttuihini tarpeeksi vauhtia, kun piti viedä putkesta A-esteelle. Arvioin Ankin putkinopeuden ihan väärin ja blokkasin sen tien A:lle, joten se valitsi muurin. Muutoin rata meni virheettömästi ja loistavasti minun tasooni nähden. Ankihan osaa, pieni muru! Ja se mun fyysinen kunto..... Painoa pois ja juoksua, niin kyllä se siitä. Anki on ihana, se oikein haukkui innosta, kun pääsi taas kirmaamaan kentälle.

Onneksi on nämä koirat... Töissä on tällä hetkellä niin paskamaista (joudun tekemään yksin kolmen ihmisen työt), joten koiraharrastus vie ajatukset tehokkaasti muualle. Ne eivät myöskään koskaan hyljeksi mun seuraa, ovat aina iloisia ihan pienistäkin asioista. Ja AST:n porukka on todella kivaa ja yhteen hiileen puhaltavaa. Sielu lepää kaikkeen aiemmin kokemaani nähden.