Viikonloppu hurahti maalaismaisemissa Kangasniemellä. Pikkuveli fiksasi autoa ja näin myös toisen pikkuveljen pojan, Samun. Tällä kertaa Samu tosin vierasti minua, sääli. Katjakin könkkäsi mukana kyynärsauvojensa kanssa, mutta mukavaa silti oli, että pitkästä aikaa sain edes toisen lapseni mukaan reissuun. Kirsi jäi vahtimaan muita koiria, Wia tuli mukaan sunnuntaisen näyttelyn takia. Mukana oli myös Saviojan Annen Alli (Piggyland's Ichnusa).

Allista sen verran, että ihmetellä täytyy... Typy ei varsinaisesti koskaan ole ollut minun kanssani tekemisissä, mutta solahti koiralaumaan ja mun käskyn alle, kuin olisi aina meillä ollut. Ihana koira!

Sunnuntaina oli siis vuorossa KR-näyttely ja tuomarina R.T. Koska ko. herra oli palkinnut Wian aiemmin jo korkealle, olivat odotukset kovat. Aamulla satoi kaatamalla vettä, mutta onneksi sää poutaantui hitaasti.

Ensin kehään Alli. Junnunarttuja 3. EH3 tuli, mutta ihan Allin näköisellä arvostelulla. Onhan se ihan kesken vielä, mutta parin vuoden päästä tilanne on varmaan ihan toinen.

Avoimessa luokassa narttuja oli myös kolme ja jo luettelosta näin, että kova vastus tällä kertaa. Wia ei ollut ihan oma itsensä, mutta sain sen kuitenkin liikkumaan kohtuu hyvin. Seistä se ei olisi halunnut millään. Wia jäi kakkoseksi, joten sertille sain heittää hyvästit heti. SA sentään tuli. Paras Narttu -kisassa päästiin jatkoon ja lopulta sijoitus oli PN3. Olen ihan tyytyväinen, koska meille nämä PN-sijoitukset eivät ihan jokapäiväistä herkkua ole.

Arvostelu: Hyvä luustoinen ryhdikäs narttu. Mittasuhteet oikeat. Hyvä pää. Kaunis selkälinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Takaliike ahdas. Erinomainen sivuliike. AVO ERI, AVK2, SA, PN3

Tuomari tuumasi valintansa jälkeen, että kaikki kolme ensimmäiseksi sijoittunutta olivat kaikki loistavia koiria, mutta junnunarttu vei pidemmän korren, koska se liikkui vakaammin. Siitä tuli myös ROP. Nätti se olikin, joten sinne onnea.

Se mistä en tykkää, on se, että joskus tuntuu väkisinkin siltä, että kaikilla tuomareilla ei ole se koira pääroolissa. Minua ei todellakaan kiinnosta kuunnella kehässä puolivillaisuuksia, eikä tuijotella tuomaria silmiin cool Sijoituksiin se ei nyt varmasti vaikuttanut, mutta suoraan sanoen oksettaa silti.

Oksennuksesta puheenollen: Sunnuntai-iltana Wia alkoi oksentamaan todella rajusti. En ikinä ole nähnyt että koira ei kerkeä edes kyljeltään ylös kun laatta jo lentää surprise Koska rajua oksentelua jatkui illan ja seuraavana aamunakin, vein Wian eläinlääkäriin. Pelkäsin että se on nielaissut maalaismaisemasta jonkin vieraan esineen. Wia röntgenkuvattiin ilman rauhoitusta (hieno typy) ja onneksi vierasesinettä ei löytynyt. Nyt lääkitään Tylosinilla, Antepsinilla ja oksennuksenestolääkkeillä. Konservatiivisena hoitona paasto, riisi-lihaliemi-raejuusto muutaman päivän. Nyt tilanne on jo hyvä.

Ja tänä iltana mukavaa tiedossa... Toivottavasti pian on uutisoitavaa...