Pitkästä aikaa kirjoittelua tänne.

Kesällä (24.6.2019) meille tuli siis kolmas pentue kennelnimelleni ja ensimmäinen omalle kasvatille. Tanssipentue (Tiwian's I Have a Dream (Runo) / Korsakov's Footsteps in the Dark(Flynn).  Pentueeseen syntyi kuusi pentua, kolme narttua ja kolme urosta. Projekti kokonaisuudessaan oli minulle kohtalaisen raskas, vaikka kaikki menikin hyvin pentujen osalta. Runohan jouduttiin sektioimaan synnytyksen yhteydessä ja myös kohtu jouduttiin samalla poistamaan. Äärimmäisen suuri Kiitos Anne Savioja tuestasi synnytyksen aikana. Runo kuitenkin toipui hyvin ja oli erinomainen emä. Kuuden pennun hoitaminen viimeisen päälle on yllättävän rankkaa kasvattajalle! Se kakan määrä, virikkeiden tarjoaminen, tuntemattomien ihmisten vierailujen määrä ja uusien kotien päättäminen ei ole ihan niin helppoa, kuin moni luulee. Yksi peruutuskin tuli, mutta loppujen lopuksi se oli vain hyvä asia. Olin toki jälleen kerran onnekas, kun sain pennuille ihanat kodit kaikille. Yhteistyö Blåbergin Pian (Flynnin omistaja) kanssa sujui tottakai hyvin, olemmehan olleet todella hyviä ystäviä vuosien ajan. Ei ollut ylimääräistä säätöä siinä suhteessa onneksi. Koko vuosilomani käytin projektiin ja rehellisesti sanoen, olin väsyneempi lomalta töihin palatessani, kuin lomalle lähtiessäni. Onneksi minulla on äärimmäisen hyvä esimies, joka jousti tarvittaessa. Sinänsä pentujen kasvun seuraaminen on antoisaa ja vietin niiden kanssa paljon aikaa.

Pojat 6 vk Sulo, Alfie ja Samba

Tytöt 6 vk. Malla, Dimma ja Haiku.

Kuvien copyright Katja Kinnari.

Välittömästi pentujen lähdettyä elämäni koiralle Wialle  tehtiin todella iso leikkaus märkäkohdun takia. Ja se ei riittänyt... Ko. leikkauksen yhteydessä todettiin nisäkasvaimia. Niiden lisääntymisvauhti aiheutti minulle suoraan sanoen paniikin. Menettäisinkö elämäni koiran vain 10 vuoden iässä. Wia leikattiin uudelleen n. 2 kuukautta sen jälkeen, kun edellinen leikkaus oli tehty ja siltä poistettiin kaikki nisät oikealta puolelta ja iso patti oikeasta kyljestä. Onneksi kaikki kasvaimet osoittautuivat lopulta hyvänlaatuisiksi ja Wiaa en joutunut koirien taivaaseen lähettämään. Olisi ollut minulle TODELLA kova kolaus. Leikkaava lääkäri oli Susanna Martikainen Mevetistä ja olen todella kiitollinen hänen lämmöstään ja mukana elämisestään. Wia voi tällä hetkellä erinomaisesti :)

Runon vein SBCAC Ry:n luonnetestiin melko pikaisesti pentujen jälkeen. Runon käytös luonnetestissä oli minulle todella suuri yllätys! Toki tiesin sen reaktiiviseksi, mutta se paineistui huimasti varsinkin haalarista ja tynnyristä. Luulin tuntevani koirani ja sen taustat hyvin... Jälkiviisaana mietin, että olisiko pitänyt testata etukäteen, ennen pentuja, ja olisinko tehnyt pentuetta sen jälkeen.... Mietityttää toki mistä ko. käytös on peräisin... Runo toki läpäisi luonnetestin +90 pisteellä (laukauskokematon, joka ei muuten pidä paikkaansa, Runo on laukausvarma), mutta en ole millään tavalla tyytyväinen tulokseen.

Runon kanssa on jouduttu tekemään erittäin paljon töitä luonnetestin jälkeen. On palattu tokossa perusharjoituksiin, jotta se saadaan samalle tasolle, missä se oli ennen luonnetestiä. Iso kiitos tästä kuuluu ystävälleni Jonnalle. Hän on ollut valtavan suuri tuki.

Pennut ovat nyt 6 kuukautta vanhoja ja kaikilla tuntuu menevän hyvin. Olen kaikkia käynyt tapaamassa niiden kotona ja pidämme yhteyttä. Keväälle suunnittelen ainakin paimennustapahtumaa, jossa nähdään onko pennuissa yhtään paimennustaipumusta. Sehän toki ei ole missään vaiheessa ollut minun pääasiallinen tavoitteeni, mutta kiva olisi jos jotain hyvää siinäkin suhteessa tulisi ilmi. Pennut treenaavat perusjuttuja ja olipa yksi niistä, Malla, jopa Messarin pentunäyttelyssäkin upeasti esiintyen. Kiitos siitä Piia.

Kotiin jäi Haiku... Se pentueen rumin :) Sen luonne on varsin itsenäinen, haastava... Minä en merkitse sille kovinkaan paljon :) Haiku on sekoitus kovuutta ja nöyryyttä, jopa mielistelevyyttä. Voi olla, että menee hetki, ennen kuin olen sille maailman napa. Omalla tavallaan hyvin haastava pikkupentu ja ihan samalla tavalla reaktiivinen, kuin emonsakin. Ehkä siitä joskus kehittyy se joutsen. En pidä kiirettä :)

Tiitu... Siitä on tullut minulle terapiakoira :)  Se alkaa pikkuhiljaa loistaa tokossa. Otan sen treenattavaksi, kun harjoitus on mennyt pieleen Runon tai Haikun kanssa ja tulen hyvälle tuulelle. Koen äärimmäisen suurta mielihyvää sen silmien loistaessa tokotreeneissä. Se haluaa tehdä ja on silminnähden onnellinen tehdessään minun kanssa juttuja. Se on luonteeltaan kuin Hessu Hopo! Pitkä matka kuitenkin on kokeissa starttaamiseen. Tiitu osaa, mutta pelkään sitä, että kun itse jännitän, ottaa Tiitu minusta paineita.

Anki <3. Vanha rouva täytti 6.12.2019 jo 13 vuotta. Rouva on edelleen koko lauman pomo. Siinä ei juurikaan näy ikääntyminen, mitä nyt takapään käyttö on aika jäykkää. Edes harmaantunut se ei ole juurikaan. Aika hyvin sydänsairaalta, syringo-oireiselta, kuurolta ja kaihiselta koiralta. Tosiasia kuitenkin on, että Ankin kanssa mennään päivä kerrallaan.. Haiku tuntuu rakastavan Ankia <3

Tulevaisuuden suunnitelmista kasvatuksen osalta... Niitä ei ole :) Saa nähdä unohtuuko projektin raskaus seuraavan kolmen vuoden aikana... Ja onko Haikusta ylipäätään jatkamaan narttulinjaani. Lisää koiria minulle ei kotiini varmasti tule! Viidessä on ihan tarpeeksi :) Vähempikin riittäisi. Ja minähän en pentuetta tee, jos en voi kotiini yhtä pentua jättää  kasvamaan.

Toivotan kaikille kasvateilleni tasapuolisesti äärimmäisen hyvää vuotta 2020. Ehkä energiani riittää tapaamaan myös aiempia kasvattejani, ollen heitä laiminlyönyt aivan liian paljon. Anteeksi!